Restorative Proctocolectomy and Ileal Pouch-Anal Anastomosis for Ulcerative Colitis
Helavirta, Ilona (2020)
Helavirta, Ilona
Tampere University
2020
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-09-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1523-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1523-8
Tiivistelmä
Haavaisen paksusuolen tulehduksen ensilinjan hoitomuoto on lääkehoito. Tauti rajoittuu paksu- ja peräsuoleen ja on sen vuoksi parannettavissa leikkauksella. Perinteisesti on arvioitu, että noin 30% potilaista tarvitsee kirurgiaa jossain vaiheessa sairautta. Viimeaikaiset ensimmäiset väestöpohjaiset tutkimukset viittaavat kirurgisen hoidon vähentyneen biologisten lääkkeiden aikakaudella. Tavallisin leikkausmenetelmä on paksu- ja peräsuolen poisto ja ileumista rakennettu J-pussi ja ileoanaalinen anastomoosi (IPAA). Tällä leikkauksella vältetään pysyvä suoliavanne ja saavutetaan yleensä hyvä toiminnallinen tulos ja elämänlaatu.
J-pussileikkauksella ja etenkin sen jälkeisten mahdollisten komplikaatioiden hoidolla voi olla kauaskantoiset seuraamukset J-pussin toiminnallisiin tuloksiin ja sitä kautta elämänlaatuun. Tämän väitöskirjan tarkoitus on raportoida J-pussileikkausten tulokset Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS), joka on Suomen toiseksi suurin IBD kirurgiaa suorittava keskus.
Väitöskirjan ensimmäisessä työssä tarkastelimme, miten käyttämämme kirurginen tekniikka on kehittynyt alun 1985 jälkeen. Raportoimme myös indikaatiot leikkaukseen sekä leikkauksen jälkeiset varhais- ja myöhäisvaiheen komplikaatiot. Olemme siirtyneet saumanteon tekniikassa alkuperäisestä käsisaumasta saumauslaitteella tehtävään anastomoosiin. Suojaavan avanteen teosta on tullut standardi. Indikaatiot J-pussileikkauksiin olivat akuutti koliitti 45 %, krooninen koliitti 48 % ja syöpä tai syöpäriski 7 %. Tuloksemme komplikaatioiden suhteen on verrattavissa kirjallisuudessa esitettyihin lukuihin. Anastomoosin lekaasiprosentti oli 12,5 %. Havaitsimme, että suojaavan ileostooman käyttö näytti suojaavan merkittävimmiltä komplikaatioilta.
Toinen ja kolmas työ olivat kyselytutkimuksia, joissa selvitettiin J-pussipotilaiden elämänlaatua ja J-pussin toiminnallisia tuloksia. Valtaosalla J-pussipotilaista havaittiin olevan yhtä hyvä elämänlaatu kuin väestöllä, yleisellä 15D elämänlaatukyselyllä mitattuna. Sairausspesifisellä kyselyllä mitattuna havaitsimme, että niillä potilailla, joiden J-pussin toimi hyvin, elämälaatu oli vastaava kuin leikkaamattomilla potilailla, joiden sairaus remissiossa tai taudinkuva lievä.
J-pussin toiminnallinen tulos tutkittiin käyttämällä Öreslandin kaavaketta. J-pussien toiminnalliset tulokset olivat hyvät 70 %:lla potilaista pitkässäkin seurannassa. Hyvin ja huonosti toimivien pussin välillä ei löytynyt tilastollisesti merkittävää eroa IPAA leikkauksen jälkeisissä varhaisissa J-pussi-komplikaatioissa. Anastomoosin striktuura oli lähes kaksi kertaa yleisempi huonosti toimivien pussien potilailla kuin hyvin toimivien.
Neljännessä työssä tutkimme mikä on leikkaamiemme J-pussien poistoprosentti, katsoimme syitä pussien poistoon ja analysoimme pussien elinkaarta. Havaitsimme, että 491:stä J-pussipotilaasta 53 (10,8 %) pussi oli poistettu käytöstä; naisia 10 ja miehiä 43. Tyypillisimmät syyt poistoon olivat tulehdukselliset tapahtumat, jotka johtivat J-pussin toiminnan huononemiseen. Syytä siihen miksi pussinpoisto oli yleisempää miehillä ei löytynyt. Potilaat, joilla diagnosoitiin Crohnin tauti J-pussin teon jälkeen, 47 %:lla pussi ei ollut enää käytössä. Yhdellä potilaalla pussi jäi paikoilleen, mutta muilta 52 (98 %) potilailta pussi poistettiin kirurgisesti. Sairastavuus pussinpoistoleikkauksen jälkeen oli melko yleistä, mutta vakavia komplikaatioita oli vähän.
Tässä väitöskirjassa selvitetään J-pussileikkauksen pitkäaikaistuloksia isossa suomalaisessa keskuksessa. Yhteenvetona voimme sanoa, että sairaalamme J-pussikirurgian tulokset niin leikkauskomplikaatioiden, kuin J-pussin toiminnallisten tulosten kuin elämänlaadunkin suhteen ovat hyväksyttävät ja tekniikkamme perusteltua.
J-pussileikkauksella ja etenkin sen jälkeisten mahdollisten komplikaatioiden hoidolla voi olla kauaskantoiset seuraamukset J-pussin toiminnallisiin tuloksiin ja sitä kautta elämänlaatuun. Tämän väitöskirjan tarkoitus on raportoida J-pussileikkausten tulokset Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS), joka on Suomen toiseksi suurin IBD kirurgiaa suorittava keskus.
Väitöskirjan ensimmäisessä työssä tarkastelimme, miten käyttämämme kirurginen tekniikka on kehittynyt alun 1985 jälkeen. Raportoimme myös indikaatiot leikkaukseen sekä leikkauksen jälkeiset varhais- ja myöhäisvaiheen komplikaatiot. Olemme siirtyneet saumanteon tekniikassa alkuperäisestä käsisaumasta saumauslaitteella tehtävään anastomoosiin. Suojaavan avanteen teosta on tullut standardi. Indikaatiot J-pussileikkauksiin olivat akuutti koliitti 45 %, krooninen koliitti 48 % ja syöpä tai syöpäriski 7 %. Tuloksemme komplikaatioiden suhteen on verrattavissa kirjallisuudessa esitettyihin lukuihin. Anastomoosin lekaasiprosentti oli 12,5 %. Havaitsimme, että suojaavan ileostooman käyttö näytti suojaavan merkittävimmiltä komplikaatioilta.
Toinen ja kolmas työ olivat kyselytutkimuksia, joissa selvitettiin J-pussipotilaiden elämänlaatua ja J-pussin toiminnallisia tuloksia. Valtaosalla J-pussipotilaista havaittiin olevan yhtä hyvä elämänlaatu kuin väestöllä, yleisellä 15D elämänlaatukyselyllä mitattuna. Sairausspesifisellä kyselyllä mitattuna havaitsimme, että niillä potilailla, joiden J-pussin toimi hyvin, elämälaatu oli vastaava kuin leikkaamattomilla potilailla, joiden sairaus remissiossa tai taudinkuva lievä.
J-pussin toiminnallinen tulos tutkittiin käyttämällä Öreslandin kaavaketta. J-pussien toiminnalliset tulokset olivat hyvät 70 %:lla potilaista pitkässäkin seurannassa. Hyvin ja huonosti toimivien pussin välillä ei löytynyt tilastollisesti merkittävää eroa IPAA leikkauksen jälkeisissä varhaisissa J-pussi-komplikaatioissa. Anastomoosin striktuura oli lähes kaksi kertaa yleisempi huonosti toimivien pussien potilailla kuin hyvin toimivien.
Neljännessä työssä tutkimme mikä on leikkaamiemme J-pussien poistoprosentti, katsoimme syitä pussien poistoon ja analysoimme pussien elinkaarta. Havaitsimme, että 491:stä J-pussipotilaasta 53 (10,8 %) pussi oli poistettu käytöstä; naisia 10 ja miehiä 43. Tyypillisimmät syyt poistoon olivat tulehdukselliset tapahtumat, jotka johtivat J-pussin toiminnan huononemiseen. Syytä siihen miksi pussinpoisto oli yleisempää miehillä ei löytynyt. Potilaat, joilla diagnosoitiin Crohnin tauti J-pussin teon jälkeen, 47 %:lla pussi ei ollut enää käytössä. Yhdellä potilaalla pussi jäi paikoilleen, mutta muilta 52 (98 %) potilailta pussi poistettiin kirurgisesti. Sairastavuus pussinpoistoleikkauksen jälkeen oli melko yleistä, mutta vakavia komplikaatioita oli vähän.
Tässä väitöskirjassa selvitetään J-pussileikkauksen pitkäaikaistuloksia isossa suomalaisessa keskuksessa. Yhteenvetona voimme sanoa, että sairaalamme J-pussikirurgian tulokset niin leikkauskomplikaatioiden, kuin J-pussin toiminnallisten tulosten kuin elämänlaadunkin suhteen ovat hyväksyttävät ja tekniikkamme perusteltua.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4864]