Restorative Proctocolectomy and Ileal Pouch-Anal Anastomosis for Ulcerative Colitis

Abstract

Haavaisen paksusuolen tulehduksen ensilinjan hoitomuoto on lääkehoito. Tauti rajoittuu paksu- ja peräsuoleen ja on sen vuoksi parannettavissa leikkauksella. Perinteisesti on arvioitu, että noin 30% potilaista tarvitsee kirurgiaa jossain vaiheessa sairautta. Viimeaikaiset ensimmäiset väestöpohjaiset tutkimukset viittaavat kirurgisen hoidon vähentyneen biologisten lääkkeiden aikakaudella. Tavallisin leikkausmenetelmä on paksu- ja peräsuolen poisto ja ileumista rakennettu J-pussi ja ileoanaalinen anastomoosi (IPAA). Tällä leikkauksella vältetään pysyvä suoliavanne ja saavutetaan yleensä hyvä toiminnallinen tulos ja elämänlaatu.

J-pussileikkauksella ja etenkin sen jälkeisten mahdollisten komplikaatioiden hoidolla voi olla kauaskantoiset seuraamukset J-pussin toiminnallisiin tuloksiin ja sitä kautta elämänlaatuun. Tämän väitöskirjan tarkoitus on raportoida J-pussileikkausten tulokset Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS), joka on Suomen toiseksi suurin IBD kirurgiaa suorittava keskus.

Väitöskirjan ensimmäisessä työssä tarkastelimme, miten käyttämämme kirurginen tekniikka on kehittynyt alun 1985 jälkeen. Raportoimme myös indikaatiot leikkaukseen sekä leikkauksen jälkeiset varhais- ja myöhäisvaiheen komplikaatiot. Olemme siirtyneet saumanteon tekniikassa alkuperäisestä käsisaumasta saumauslaitteella tehtävään anastomoosiin. Suojaavan avanteen teosta on tullut standardi. Indikaatiot J-pussileikkauksiin olivat akuutti koliitti 45 %, krooninen koliitti 48 % ja syöpä tai syöpäriski 7 %. Tuloksemme komplikaatioiden suhteen on verrattavissa kirjallisuudessa esitettyihin lukuihin. Anastomoosin lekaasiprosentti oli 12,5 %. Havaitsimme, että suojaavan ileostooman käyttö näytti suojaavan merkittävimmiltä komplikaatioilta.

Toinen ja kolmas työ olivat kyselytutkimuksia, joissa selvitettiin J-pussipotilaiden elämänlaatua ja J-pussin toiminnallisia tuloksia. Valtaosalla J-pussipotilaista havaittiin olevan yhtä hyvä elämänlaatu kuin väestöllä, yleisellä 15D elämänlaatukyselyllä mitattuna. Sairausspesifisellä kyselyllä mitattuna havaitsimme, että niillä potilailla, joiden J-pussin toimi hyvin, elämälaatu oli vastaava kuin leikkaamattomilla potilailla, joiden sairaus remissiossa tai taudinkuva lievä.

J-pussin toiminnallinen tulos tutkittiin käyttämällä Öreslandin kaavaketta. J-pussien toiminnalliset tulokset olivat hyvät 70 %:lla potilaista pitkässäkin seurannassa. Hyvin ja huonosti toimivien pussin välillä ei löytynyt tilastollisesti merkittävää eroa IPAA leikkauksen jälkeisissä varhaisissa J-pussi-komplikaatioissa. Anastomoosin striktuura oli lähes kaksi kertaa yleisempi huonosti toimivien pussien potilailla kuin hyvin toimivien.

Neljännessä työssä tutkimme mikä on leikkaamiemme J-pussien poistoprosentti, katsoimme syitä pussien poistoon ja analysoimme pussien elinkaarta. Havaitsimme, että 491:stä J-pussipotilaasta 53 (10,8 %) pussi oli poistettu käytöstä; naisia 10 ja miehiä 43. Tyypillisimmät syyt poistoon olivat tulehdukselliset tapahtumat, jotka johtivat J-pussin toiminnan huononemiseen. Syytä siihen miksi pussinpoisto oli yleisempää miehillä ei löytynyt. Potilaat, joilla diagnosoitiin Crohnin tauti J-pussin teon jälkeen, 47 %:lla pussi ei ollut enää käytössä. Yhdellä potilaalla pussi jäi paikoilleen, mutta muilta 52 (98 %) potilailta pussi poistettiin kirurgisesti. Sairastavuus pussinpoistoleikkauksen jälkeen oli melko yleistä, mutta vakavia komplikaatioita oli vähän.

Tässä väitöskirjassa selvitetään J-pussileikkauksen pitkäaikaistuloksia isossa suomalaisessa keskuksessa. Yhteenvetona voimme sanoa, että sairaalamme J-pussikirurgian tulokset niin leikkauskomplikaatioiden, kuin J-pussin toiminnallisten tulosten kuin elämänlaadunkin suhteen ovat hyväksyttävät ja tekniikkamme perusteltua.

The first choice of management is medical treatment in ulcerative colitis (UC). UC is limited to the rectum and colon and can therefore be cured surgically in case of failure of medical therapy or if there is a risk of cancer. Traditionally it has been estimated that approximately 30% of UC patients will require surgery at some point. Preliminary population-based studies suggest lower rates of surgery in the era of new biological medication. Restorative proctocolectomy (RPC) and ileal pouch-anal anastomosis (IPAA) is the preferred procedure for most UC patients. With this operation permanent stoma is avoided and an acceptable bowel movement frequency can be achieved.

The main goal of IPAA surgery is high quality of life without permanent enterostomy and there is evidence that high volume units and surgeons achieve better results. Not only the surgery itself but also the postoperative complications and their care may have serious effects on the functional outcomes of these patients and therefore also on health-related quality of life (HRQoL). This thesis aimed to study the surgical outcomes of IPAA patients in the second biggest centre performing IBD surgery in Finland, Tampere University Hospital.

The first study examined how our surgical technique has evolved since its introduction in 1985. Indications for surgery and early and late morbidity after surgery are reported. We changed our anastomosis technique from hand-sewn to stapled anastomosis and the use of covering ileostomy has become a standard. Indications for surgery were acute colitis 45%, chronic colitis 48% and cancer or risk of cancer 7%. In our results, the serious pouch complications were comparable to those reported in the literature, with leakage occurring in 12.5%. We found that the use of covering ileostomy seemed to protect against major complications.

The second and third studies consist of questionnaires evaluating HRQoL and the functional outcomes of the IPAA patients. The generic Finnish 15D questionnaire was used to compare IPAA patients to general population. The majority of the patients had HRQoL comparable to that in general population. The disease-specific IBDQ questionnaire was used to compare IPAA patients to non-operated UC patients not undergoing surgery. IPAA patients with good functioning pouch had HRQoL similar to those with non- operated UC patients in remission or with mildly active disease.

The functional outcomes were assessed by Öresland score. These were good for the majority (70%) of patients and remained stable over time. No statistically significant connection was found between early pouch complications and poor pouch function. Anastomosis stricture was twice as common in poorly functioning pouches as in well- functioning pouches.

The fourth part of the study is concerned with pouch failure rate. The reasons for this and the life cycle of the pouch were analysed. We found that out of 491 IPAA patients, 53 (10.8%) experienced pouch failure (10 women, 43 men). Half of the pouch failures occurred within the first five years and 70% within seven years of IPAA surgery. The typical reasons for pouch failure were septic events that led to poor function. No reasons were found to account for the preponderance of men in the failure group. In patients who had Crohn´s disease diagnosed after IPAA 47% experienced pouch failure. We also explored the pouch excision operations, of which were 52 (98% of pouch failures) and found that morbidity after the operation is common but complications mainly minor in nature.

In conclusion, this thesis is a comprehensive research entity on long-term IPAA surgical results for UC in a tertiary referral centre in Finland. The results for complications after surgery and the functional outcomes of the J-pouches and HRQoL are in line with earlier reports and the technique we use is justifiable.