Expression of neuroendocrine differentiation markers in lethal metastatic castration-resistant prostate cancer
Sainio, Miika (2018)
2018
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-09-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003112660
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003112660
Tiivistelmä
Neuroendokriininen erilaistuminen on yleinen ilmiö eturauhassyövässä, ja joissakin tutkimuksissa sen esiintyminen primaarikasvaimessa on yhdistetty heikompaan ennusteeseen. Neuroendokriinisen erilaistumisen esiintyvyyttä ja merkitystä eturauhassyövän metastaaseissa on tutkittu tähän mennessä niukasti.
Tässä tutkimuksessa tarkastelimme kolmen eniten käytetyn neuroendokriinisen erilaistumisen merkkiaineen (kromograniini A, neuronispesifinen enolaasi ja synaptofysiini) ilmentymistä 89 metastaasissa, jotka kerättiin ruumiinavauksissa 31:ltä kastraatioresistenttiin eturauhassyöpään kuolleelta mieheltä. Vertasimme tuloksia 89 prostatektomianäytteeseen, jotka edustivat hormonisensitiivistä syöpää. Selvitimme myös neuroendokriinisten merkkiaineiden ilmentymisen yhteyttä androgeenireseptorin, ERG-onkogeenin ja Ki-67 -proliferaatiomerkkiaineen ilmentymiseen metastaaseissa.
Yksi 31:stä kuolemaan johtaneesta eturauhassyövästä oli morfologiselta luokitukseltaan pienisolukarsinooma, loput 30 luokiteltiin tyypillisiksi adenokarsinoomiksi. Metastaasit ilmensivät neuronispesifistä enolaasia ja synaptofysiiniä merkittävästi enemmän kuin primaarikasvaimet
(6,3 % syöpäsoluista vs. 1,0 %, p < 0,001 ja 4,0 % vs. 0,4 %, p < 0,001, tässä järjestyksessä). Ainakin hajanaisia syöpäsoluja, jotka ilmensivät yhtä tai useampaa merkkiainetta, havaittiin 78 % metastaaseista, mutta laajempi positivisuus oli harvinaisempaa: 3/89 (kromograniini A), 8/89 (neuronispesifinen enolaasi) ja 5/89 (synaptofysiini) metastaaseista ilmensi merkkiaineita yli 10 % syöpäsoluista. Kromograniini A:n ja synaptofysiinin ilmentymisen välillä metastaaseissa oli merkittävä korrelaatio (r= 0,64, p < 0,001), mutta neuronispesifisen enolaasin ilmentymisellä ei ollut yhteyttä kahden muun merkkiaineen esiintymiseen. Neuroendokriinisen erilaistumisen laajuus vaihteli huomattavasti myös saman potilaan eri metastaasien välillä. Androgeenireseptorinegatiivisissa metastaaseissa havaittiin merkittävästi useammin laajaa (> 10 % soluista positiivisia) kromograniini A:n ja neuronispesifisen enolaasin ilmentymistä (p = 0,02 molemmissa) kuin androgeenireseptoripositiivisissa. Sen sijaan yhdenkään merkkiaineen hajanaisempi positiivisuus ei ollut yhteydessä androgeenireseptorin ilmentymiseen.
Neuroendokriininen erilaistuminen on hyvin monimuotoinen ilmiö kastraatioresistentin eturauhassyövän metastaaseissa, ja se on yhteydessä kasvaimen androgeenireseptorinegatiivisuuteen, joka puolestaan on yhdistetty heikompaan ennusteeseen.
Neuroendokriininen erilaistuminen on yleisempää kastraatioresistentissä syövässä hormonisensitiiviseen verrattuna. Lisää tutkimusta tarvitaan tarkentamaan neuroendokriinisen erilaistumisen merkitystä eturauhassyövän etenemisessä.
Tässä tutkimuksessa tarkastelimme kolmen eniten käytetyn neuroendokriinisen erilaistumisen merkkiaineen (kromograniini A, neuronispesifinen enolaasi ja synaptofysiini) ilmentymistä 89 metastaasissa, jotka kerättiin ruumiinavauksissa 31:ltä kastraatioresistenttiin eturauhassyöpään kuolleelta mieheltä. Vertasimme tuloksia 89 prostatektomianäytteeseen, jotka edustivat hormonisensitiivistä syöpää. Selvitimme myös neuroendokriinisten merkkiaineiden ilmentymisen yhteyttä androgeenireseptorin, ERG-onkogeenin ja Ki-67 -proliferaatiomerkkiaineen ilmentymiseen metastaaseissa.
Yksi 31:stä kuolemaan johtaneesta eturauhassyövästä oli morfologiselta luokitukseltaan pienisolukarsinooma, loput 30 luokiteltiin tyypillisiksi adenokarsinoomiksi. Metastaasit ilmensivät neuronispesifistä enolaasia ja synaptofysiiniä merkittävästi enemmän kuin primaarikasvaimet
(6,3 % syöpäsoluista vs. 1,0 %, p < 0,001 ja 4,0 % vs. 0,4 %, p < 0,001, tässä järjestyksessä). Ainakin hajanaisia syöpäsoluja, jotka ilmensivät yhtä tai useampaa merkkiainetta, havaittiin 78 % metastaaseista, mutta laajempi positivisuus oli harvinaisempaa: 3/89 (kromograniini A), 8/89 (neuronispesifinen enolaasi) ja 5/89 (synaptofysiini) metastaaseista ilmensi merkkiaineita yli 10 % syöpäsoluista. Kromograniini A:n ja synaptofysiinin ilmentymisen välillä metastaaseissa oli merkittävä korrelaatio (r= 0,64, p < 0,001), mutta neuronispesifisen enolaasin ilmentymisellä ei ollut yhteyttä kahden muun merkkiaineen esiintymiseen. Neuroendokriinisen erilaistumisen laajuus vaihteli huomattavasti myös saman potilaan eri metastaasien välillä. Androgeenireseptorinegatiivisissa metastaaseissa havaittiin merkittävästi useammin laajaa (> 10 % soluista positiivisia) kromograniini A:n ja neuronispesifisen enolaasin ilmentymistä (p = 0,02 molemmissa) kuin androgeenireseptoripositiivisissa. Sen sijaan yhdenkään merkkiaineen hajanaisempi positiivisuus ei ollut yhteydessä androgeenireseptorin ilmentymiseen.
Neuroendokriininen erilaistuminen on hyvin monimuotoinen ilmiö kastraatioresistentin eturauhassyövän metastaaseissa, ja se on yhteydessä kasvaimen androgeenireseptorinegatiivisuuteen, joka puolestaan on yhdistetty heikompaan ennusteeseen.
Neuroendokriininen erilaistuminen on yleisempää kastraatioresistentissä syövässä hormonisensitiiviseen verrattuna. Lisää tutkimusta tarvitaan tarkentamaan neuroendokriinisen erilaistumisen merkitystä eturauhassyövän etenemisessä.