Ensimmäisenä yli maaliviivan: Enemmistövaalitavan käyttöönoton potentiaaliset vaikutukset suomalaisten puolueiden voimasuhteisiin
Rintanen, Arttu (2020)
Rintanen, Arttu
2020
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-03-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003092624
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202003092624
Tiivistelmä
Suomen eduskunta on valittu alusta alkaen käyttäen suhteellista vaalitapaa. Tämä vaalitapa takaa sen, että puolueiden saama paikkamäärä vastaa suurin piirtein niiden saamaa osuutta äänistä. Suhteelliselle vaalitavalle on kuitenkin tyypillistä useiden puolueiden läsnäolo lakiasäätävässä elimessä, minkä vuoksi enemmistöhallituksen rakentaminen voi olla hankalaa. Monet nopeamman ja tehokkaan päätöksenteon arvoa painottavat tahot ovatkin tämän vuoksi ehdottaneet siirtymistä enemmistövaalitapaan.
Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten nykyisen suhteellisen vaalitavan korvaaminen yhden kansanedustajan vaalipiireihin perustuvalla enemmistövaalitavalla vaikuttaisi suomalaisten puolueiden voimasuhteisiin eli niiden saamaan paikkamäärään eduskunnassa. Tutkimusta varten Suomi on jaettu kahteensataan yhtä suureen vaalipiiriin, ja näille vaalipiireille on laskettu tulokset vuosien 2011, 2015 ja 2019 vaalien perusteella. Tulokset lasketaan kahden eri mallin, puoluemallin ja blokkimallin perusteella. Puoluemallissa nykyiset puolueet kilpailevat vaalipiireissä keskenään kuten tähänkin asti. Blokkimallissa oikeisto- ja vasemmistopuolueet taas liittoutuvat keskenään yhtenäisiksi blokeiksi suurimman mahdollisimman äänisaaliin varmistamiseksi.
Tulosten mukaan puoluemalliin perustuva enemmistövaalitapa hyödyttäisi eniten keskustaa, joka saisi merkittävän määrän kansanedustajia sen laajalle alueelle hajantuneen kannatuksen ansiosta. Sosialidemokraattien ja kokoomuksen paikkamäärä ei muuttuisi radikaalisti, kun taas Perussuomalaisten paikkamäärä puolittuisi. RKP:n kannatus säilyisi samana, mutta muiden keskikokoisten ja pienpuolueiden asema muuttuisi äärimmäisen tukalaksi, eivätkä ne välttämättä saisi yhtäkään paikkaa eduskuntaan. Blokkimallissa oikeistoblokilla olisi lievä etulyöntiasema, mutta myös vasemmistoblokilla olisi mahdollisuuksia saada enemmistö eduskuntaan.
Koko tutkimusta läpileikkaava teema on kuitenkin se, että enemmistövaalitapa heikentäisi suomalaisten enemmistön vaikutusmahdollisuuksia. Vain kourallinen vaalipiireistä olisi riittävän kilpailullisia, jotta toiseksi tulleella ehdokkaalla olisi realistinen mahdollisuus voittaa. Näin ollen suurella äänestäjien enemmistöllä ei käytännössä olisi minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia vaikuttaa vaalitulokseen, kun eduskunnan lopullinen kokoonpano päätettäisiin pienessä kilpailullisten vaalipiirien joukossa. Vaikka tulokset osoittavat, että enemmistöhallitusten muodostaminen olisi enemmistövaalitapaa käyttäen helpompaa, muut kyseisen vaalitavan piirteet heikentäisivät huomattavasti suomalaista demokratiaa ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia.
Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten nykyisen suhteellisen vaalitavan korvaaminen yhden kansanedustajan vaalipiireihin perustuvalla enemmistövaalitavalla vaikuttaisi suomalaisten puolueiden voimasuhteisiin eli niiden saamaan paikkamäärään eduskunnassa. Tutkimusta varten Suomi on jaettu kahteensataan yhtä suureen vaalipiiriin, ja näille vaalipiireille on laskettu tulokset vuosien 2011, 2015 ja 2019 vaalien perusteella. Tulokset lasketaan kahden eri mallin, puoluemallin ja blokkimallin perusteella. Puoluemallissa nykyiset puolueet kilpailevat vaalipiireissä keskenään kuten tähänkin asti. Blokkimallissa oikeisto- ja vasemmistopuolueet taas liittoutuvat keskenään yhtenäisiksi blokeiksi suurimman mahdollisimman äänisaaliin varmistamiseksi.
Tulosten mukaan puoluemalliin perustuva enemmistövaalitapa hyödyttäisi eniten keskustaa, joka saisi merkittävän määrän kansanedustajia sen laajalle alueelle hajantuneen kannatuksen ansiosta. Sosialidemokraattien ja kokoomuksen paikkamäärä ei muuttuisi radikaalisti, kun taas Perussuomalaisten paikkamäärä puolittuisi. RKP:n kannatus säilyisi samana, mutta muiden keskikokoisten ja pienpuolueiden asema muuttuisi äärimmäisen tukalaksi, eivätkä ne välttämättä saisi yhtäkään paikkaa eduskuntaan. Blokkimallissa oikeistoblokilla olisi lievä etulyöntiasema, mutta myös vasemmistoblokilla olisi mahdollisuuksia saada enemmistö eduskuntaan.
Koko tutkimusta läpileikkaava teema on kuitenkin se, että enemmistövaalitapa heikentäisi suomalaisten enemmistön vaikutusmahdollisuuksia. Vain kourallinen vaalipiireistä olisi riittävän kilpailullisia, jotta toiseksi tulleella ehdokkaalla olisi realistinen mahdollisuus voittaa. Näin ollen suurella äänestäjien enemmistöllä ei käytännössä olisi minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia vaikuttaa vaalitulokseen, kun eduskunnan lopullinen kokoonpano päätettäisiin pienessä kilpailullisten vaalipiirien joukossa. Vaikka tulokset osoittavat, että enemmistöhallitusten muodostaminen olisi enemmistövaalitapaa käyttäen helpompaa, muut kyseisen vaalitavan piirteet heikentäisivät huomattavasti suomalaista demokratiaa ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia.