Minun tarinani(ko)? : Lastensuojelun asiakirjat lapsen näkökulmasta

Abstract

Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä tavoin lastensuojelun asiakkuudessa olleet lapset ja nuoret kokevat oman elämänsä tulleen dokumentoiduksi ja minkälaista merkitystä lastensuojelussa tuotetuilla dokumenteilla on ollut heidän elämänpolullaan. Lastensuojelun asiakirjat sisältyvät osaksi tutkimukseen osallistuneiden nuorten henkilökohtaista elämää institutionaalisen asiakkuuden myötä. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi selvittää, millä tavoin nuoret tunnistavat oman elämäntarinansa dokumenttien sisältä ja kokevatko he tarinansa tulleen oikein kohdelluksi. Tutkielman teoreettinen viitekehys käsittelee lastensuojelua ja sijaishuoltoa yleisesti sekä sosiaalihuollossa tehtävää asiakirjadokumentointia. Lisäksi teoreettisena viitekehyksenä nähdään elämäntarinat ja niiden lukeminen hallinnollisten dokumenttien sisällä. Tässä tutkimuksessa elämäntarinalla tarkoitetaan jokaisen nuoren yksilöllistä elämänkulkua ja sitä tarinaa, josta jokaisella nuorella on oma, subjektiivisiin kokemuksiin perustuva tulkinta. Tuohon tarinaan kuuluvat myös lastensuojelun interventiot ja lastensuojelun asiakkuus, joka osaltaan on ollut johtamassa siihen, että tutkimukseen osallistuneiden nuorten elämäntarinaa on dokumentoitu institutionaalisista tarkoitusperistä käsin ja nuoret ovat näin ollen olleet lukijoina oman elämäntarinansa äärellä. Tutkielman kvalitatiivisena aineistona on käytetty 7 nuorten teemahaastattelua, jotka on toteutettu loppuvuodesta 2019. Haastatteluilla tavoitetaan tutkimukseen osallistuneiden nuorten kuvauksia omasta lastensuojelun asiakkuudestaan ja asiakirjoistaan elettynä, koettuna ja nykyhetkessä kerrottuna. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tulosten mukaan kokonaisvaltaista elämäntarinaa on mahdotonta tavoittaa hallinnollisista dokumenteista. Asiakirjat ovat kirjoittajansa kuvauksia ja välähdyksiä tapahtumista ja hetkistä, joita tutkimukseen osallistuneiden nuorten elämässä on tapahtunut. Asiakirjojen sisältä oma elämäntarina saa aikajänteen sekä konkretisoi muistissa olleita tapahtumia. Asiakirjat kuitenkin nähdään vahvasti hallinnollisina työvälineinä, joista puuttuu asianosaisen ääni ja mielipiteet. Asiakirjat myös hyväksytään osaksi lastensuojelutyötä, mutta niitä kritisoidaan voimakkaasti painoarvon antamisesta muiden toimijoiden kuin lapsen itsensä käsiin.

Tutkimustulosten perusteella suomalaisesta lastensuojelusta puuttuvat ohjeistukset ja lainsäädäntö liittyen asiakirjojen luovuttamiseen asiakkuuden päättymisen jälkeen. Tutkimustulosten perusteella kuntien tavat luovuttaa asiakirjoja vaihtelivat merkittävästi ja samanaikaisesti tuloksista on luettavissa, että juuri asiakirjojen lukeminen yhdessä työntekijän kanssa muodostui korjaavammaksi kokemukseksi kuin asiakirjojen lukeminen yksin, jolloin lukukokemus saattoi muodostua hyvinkin raskaaksi.

Tutkimustulokset korostavat keskustelun tärkeyttä lastensuojelun dokumentoinnin perustehtävästä. On merkityksellistä pysähtyä pohtimaan, kenen tarpeisiin asiakirjoja laaditaan ja kuinka huomioidaan asiakkaiden asiakirjoihin palaamisen mahdollisuus. Dokumentoitu tieto ei kompostoidu ja asiakkailla on oikeus lukea elämäntarinaansa myös hallinnollisista asiakirjoista. Tärkeää on myös pohtia uudenlaisia käytänteitä asiakirjojen luovuttamiseen ja riittävän tuen tarjoamiseen myös asiakkuuden jo päättäneiden nuorten ja aikuisten kohdalla.

The purpose of this master´s thesis is to examine how children who have received child welfare services regard documents written about themselves and which kind of meanings the documents have had in their lives. Child welfare documents can be seen as a part of children´s personal lives because of their history in child welfare. The purpose is also to examine in which way the children recognize their life stories within the documents and do they feel that their story has been treated the right way.

Theoretical framework of the study deals with the child welfare ja foster care in general and the documentation made in social care. Theoretical framework also concludes with life stories and reading them from institutional case files. In the context of this study, life stories are understood as every children individual life path and the story, that each and everyone has their own and subjective interpretation of. That story includes child welfare interventions and child´s involvement to the system. That is part of why life stories of the participants in this study has been documented from institutional purposes and that way makes the children readers of their own life stories.

The qualitative data of this study consists of seven thematic interviews of care experienced adults carried out in end of the year 2019. The interviews reflect the interviewees´descriptions of their involvement in the child welfare system and the documents about them as lived experience, narrated in the present moment. The data was analysed with data-driven content analysis.

According to the results, holistic life story is impossible to reach from bureaucratic documents. Case files are always workers written descriptions and climpses of the incidents and moments of children´s lives. Within documents, life stories get timeframes and documents can concrete incidents from memory. However, documents are strongly seen to be bureaucratic tools and they lack the voice and opinions of the stakeholders. Documents are approved to be part of social work, but they are criticized from giving the value to other actors than child himself.

Results of the study indicate that Finnish child welfare lacks guidance and legislation about sharing out the documents for those clients, whose involvement in child welfare has ended. According to the results, municipalities have significant differences of sharing out the documents and at the same time, the results show that it was way more remedial experience to read case files with worker than reading them alone, which can be extremely painful experience.

The results signify the importance of discussion about the basic task of documentation. It is evident to stop and think about whom needs documents answer and how it is taken into account that clients have possibility to revert to documents. Documented information doesn´t vanish and the clients have every right to read their life stories within bureaucratic documents. Therefore it is important to think different kind of practice to sharing out documents and providing sufficient support also for those clients, whose involvement in child welfare has already ended.