Gerontologisen sosiaalityön nykytilan ja tulevaisuuden näkymiä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää gerontologisen sosiaalityön nykytilan ja tulevaisuuden näkymiä Suomessa kokoamalla gerontologista sosiaalityötä tekevien sosiaalityöntekijöiden, sosiaali- ja terveysalan johtavien/kehitystyötä tekevien työntekijöiden sekä tutkijoiden näkemyksiä gerontologisen sosiaalityön nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä yhteiskunnassa ja palvelujärjestelmässä.

Tutkimusta taustoittaa yhteiskunnallinen keskustelu vanhustenhuollon laadusta ja laiminlyönneistä. Keskustelu on kuitenkin jäänyt sosiaalityön osalta vajavaiseksi ja näyttää siltä, että vanhustenhuolto mielletään osaksi terveydenhuoltoa, vaikka se itse asiassa on osa sosiaalihuoltoa. Gerontologinen sosiaalityö on ikääntyneiden parissa tehtävää sosiaalityötä, mutta sen rooli palvelujärjestelmässä tai havaituissa ongelmissa ei julkisessa keskustelussa ole noussut esiin.

Lähestyn aihetta käsittelemällä ikääntymisen ja sosiaalityön käsitteitä sekä gerontologista sosiaalityötä, jonka pariin saattelen lukijaa historiasta nykypäivään. Viitekehyksenä toimii myös ikääntyvä hyvinvointivaltio ja uusi julkisjohtaminen, jotka tarjoavat ne puitteet, jossa gerontologista sosiaalityötä toteutetaan. Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta asiantuntijahaastattelusta. Analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin tuloksena muodostui kuusi erilaista, toisiinsa limittyvää merkityskokonaisuutta: hyvää elämää ikääntyneelle, lähellä ikääntynyttä asiakasta, marginaalista keskiöön, esteitä positiivisen kehityksen tiellä, toimijuuden palauttaja ja työn oikeutusta vakuuttamassa.

Tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina voidaan todeta, että gerontologista sosiaalityötä pidetään tärkeänä sosiaalityön erityisalana, jonka asema on vahvistumassa ja kehittymässä yhteiskunnan ikääntymisen myötä. Gerontologista sosiaalityötä tulee toteuttaa moniammatillisesti lähellä ikääntyvää asiakasta ja sen perustehtävä on ikääntyneen hyvinvoinnin edistäminen. Gerontologinen sosiaalityö nähdään mahdollisuutena pitää yllä ikääntyneiden toimijuutta yhteiskunnassa. Gerontologinen sosiaalityö on siirtymässä marginaalista keskiöön, mutta esteinä positiivisen kehityksen tiellä nähtiin taloudelliset resurssit sekä erityisasiantuntijoiden puute. Esiin nousi myös mahdollisuus siitä, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet sosionomit ja geronomit korvaisivat yliopistokoulutetut sosiaalityöntekijät. Uutena haasteena gerontologinen sosiaalityö tulee kohtaamaan yhä kasvavan eriarvoisuuden ja monimuotoisemman asiakaskunnan, kuten ikääntyvän maahanmuuttajaväestön. Gerontologinen sosiaalityö sijoittuu useille eri palvelujärjestelmän alueille niin nyt, kuin tulevaisuudessakin. Tulevaisuudessa osaamisen nähtiin kuitenkin enenevässä määrin keskittyvän erityi-siin yksiköihin, kuten gerontologisen sosiaalityön alueellisiin tiimeihin, ikäkeskuksiin ja geripoleihin, jotka tarjoaisivat laajasti alueellista konsultaatioapua.

Tutkimuksen tulosten perusteella gerontologisen sosiaalityön asema vahvistuu ja se tulee siirtymään marginaaliryhmän sosiaalityöstä keskeiseksi sosiaalityön toiminta-alueeksi. Gerontologisen sosiaalityöntekijän nähtiin olevan mukana luomassa ikääntyneille myönteisempää yhteiskuntaa, mahdollistamassa ikääntyneiden täysivaltaisen mukana pitämisen yhteiskunnassa. Tulevaisuudessa gerontologiset sosiaalityöntekijät nähtiin yhteisöllisen toiminnan kehittäjinä. Heidän nähtiin olevan mukana hyödyntämässä eläköityvien, suurten ikäluokkien voimavaroja. Tulevaisuudessa gerontologinen sosiaalityö ohjaa ikääntyviä mukaan yhteisölliseen toimintaan, vapaaehtoistyöhön ja vaikuttamistoimintaan ja pyrkii muuttamaan rakenteita siten, että osallistumisen kynnys olisi mahdollisimman matala.