Asiakkaan avun tarpeen kiireellisyyden arviointi sosiaalipäivystyksessä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia asiakkaan avun tarpeen kiireellisyyden arviointia sosiaalipäivystyksessä tehtävässä sosiaalityössä. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten päivystävät sosiaalityöntekijät arvioivat asiakkaan avun tarpeen kiireellisyyttä tilanteissa, joissa kiireellistä sosiaalityön apua vaativia työtehtäviä on kasautunut päällekkäin. Sosiaalipäivystyksessä tehtävä asiakkaan avun tarpeen kiireellisyyden arviointi on vastuullista toimintaa, joka perustuu sosiaalityöntekijän ammatilliseen arvioon. Lisääntyvät asiakasmäärät ja monimutkaistuvat asiakastilanteet alleviivaavat päivystävien sosiaalityöntekijöiden tekemää kiireellisyyden arviointia tulevaisuudessa vielä entistä enemmän. Asiakkaan avun tarpeen kiireellisyyden arviointi ei rajaudu silti pelkästään sosiaalipäivystyksessä tehtävään sosiaalityöhön. Kiireellistä sosiaalityötä ja työtehtävien priorisointia tehdään kaikilla sosiaalityön osa-alueilla.

Tutkielman aineisto koostuu suomalaisen keskisuuren kaupungin sosiaalipäivystyksessä kerätystä priorisointipäiväkirjasta, johon päivystävät sosiaalityöntekijät ovat kirjanneet päällekkäin kasautuneista työtehtävistä ja niiden priorisoinnista kiireellisyyden mukaan. Aineistoa ei ole kerätty alun perin tutkimuskäyttöön, mutta se on kerätty päiväkirjamenetelmän tavoin ja sopii tutkielman tutkimustehtävään. Tutkielma on laadullinen, ja aineistoa tarkastellaan luokittelemalla sekä diskurssianalyysin avulla.

Tutkielman tuloksissa priorisointipäiväkirjaan kirjatut päällekkäin kasautuneet työtehtävät on luokiteltu lastensuojelullisiin tehtäviin, aikuistehtäviin, vanhustehtäviin, kriisiaputehtäviin sekä määrittelemättömiin tehtäviin. Ylivoimainen enemmistö päällekkäin kasautuneista työtehtävistä oli aineistossa lastensuojelullisia tehtäviä, jotka on luokiteltu tutkielman tuloksissa vielä omiksi alaluokikseen. Päivystävien sosiaalityöntekijöiden tekemä kiireellisyyden arviointi paikantui neljään arviointidiskurssiin, joita ovat riittämättömyys, vastuu, huoli sekä välitön toiminta. Diskurssit vaikuttivat monimutkaisissa tilanteissa päällekkäin. Diskursseihin kietoutuivat sosiaalityöhön liittyvä riskien arviointi sekä moraalinen järkeily.

Sosiaalityöntekijöiden tekemään kiireellisyyden arvioon vaikuttavat monet tilannetekijät ja toisinaan arvion muodostamiseen jää vain hyvin vähän aikaa. Kiireellistä apua vaativia tilanteita kasautui päällekkäin vaihtelevasti eikä sosiaalityöntekijöiden tekemästä kiireellisyyden arvioinnista voinut paikantaa yhteneväistä tapaa arvioida asiakkaan avun tarpeen kiireellisyyttä. Sosiaalityöntekijät tekivät arviota asiakkaan avun tarpeen kiireellisyydestä vaihtelevissa oloissa ja työtehtävät olivat sisällöiltään hyvin erilaisia. Priorisointitilanteiden moninaisuuden takia asiakkaan avun tarpeen kiireellisyyden arviontiin liittyy vaatimus tilannekohtaiseen arvioon.

This master’s thesis is about the urgency assessment of the clients’ need for help in emergency social services. The aim of this master’s thesis is to study how social workers are assessing the urgency of the clients’ need in a situation where a lot of acute social work tasks are accumulated. The assessment of urgency in emergency social services is responsible work that is based on the professional evaluation of the social worker. The increasing number of clients and more complex situations underline the importance of urgency assessment even more in the future of social work. The assessment of urgency is not only a part of emergency social services but also a part of every field in social work.

The material of the thesis is from an emergency social service department of a medium size Finnish city. The social workers of this emergency social service department had gathered a prioritization diary, where they took note about situations where acute cases had accumulated, and social workers needed to prioritize tasks based on their evaluation. The material was not gathered for research purposes but is suitable for this study. This master’s thesis is a qualitative research. The analysis is based on classification and discourse analysis.

I classified the accumulated cases into child protection tasks, adult tasks, elderly tasks, crisis social work tasks and miscellaneous tasks. Most of the accumulated cases were child protection tasks, which I further classified into subclasses. The assessment of urgency is divided into four assessing discourses: insufficiency, responsibility, worry and immediate action. In complex situations several discourses influenced the assessment simultaneously. Risk evaluation and moral reasoning were a part of these four discourses.

The cases and situations in the examined material varied greatly. The situations were very different and sometimes social workers didn’t have much time for their assessment. It was impossible to find a general way to assess urgency. The situations were so complex and affected by many factors that each needed to be assessed individually.