Videointerventio varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen välineenä

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää videointervention käyttökelpoisuutta varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen välineenä sosiaalityön viitekehyksessä. Varhaisen vuorovaikutuksen haasteiden tunnistaminen perheissä ja varhainen avun tarjoaminen, ovat avainasemassa ongelmien ehkäisemisessä. Perheiden auttaminen ja vanhemmuuden tukeminen kuuluvat sosiaalityön tehtäväkenttään. Tämän tehtävän toteuttamisessa tutkituilla, vaikuttavilla interventioilla on oma paikkansa. Tässä tutkielmassa pyrin vastaamaan tutkimuskysymykseen: Onko videointerventio hyödyllinen menetelmä varhaisen vuorovaikutuksen tukemisessa sosiaalityön viitekehyksestä tarkasteltuna? Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys lapsen kasvulle ja kehitykselle on tiedostettu. Varhainen vuorovaikutus vaikuttaa rakentuvaan turvalliseen kiintymyssuhteeseen, sitä tukien tai vaurioittaen. Varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat voivat näyttäytyä fyysisenä ja psyykkisenä oireiluna ja vaikuttaa elämänlaatua heikentävästi aina lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Turvallisesti kiintynyt lapsi kykenee aikuisena luomaan pitkäaikaisia emotionaalisia ihmissuhteita ja selviämään ihmissuhteissa vastaan tulevista vastoinkäymisistä. Varhainen vuorovaikutus on siten tärkeä vaihe tasapainoisen elämän rakentumisessa. Tämä tutkielma on toteutettu laadullisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostuu seitsemästä kansainvälisestä, vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysiä. Tulokset on jäsennetty neljään luokkaan. Tutkimustulosten mukaan videointerventio on käyttökelpoinen menetelmä varhaisen vuorovaikutuksen tukemisessa. Erityisesti vanhempien sensitiivisyyden lisääntymisestä saatiin hyviä tuloksia. Lisäksi vanhemmuuteen liittyvien taitojen, asenteiden ja sitoutumisen suhteen tulokset olivat lupaavia. Kiintymysturvallisuuteen videointerventioilla ei ollut suoraan vaikutusta, mutta sensitiivisyyden lisääntymisen havaittiin olevan yhteydessä kiintymysturvallisuuteen. Turvallisesti kiintyneitä lapsia oli enemmän niillä vanhemmilla, joiden sensitiivisyys oli lisääntynyt. Positiivisten interventiovaikutusten kestosta saatiin toisistaan poikkeavia tuloksia. Osassa tutkimuksista saavutetut muutokset hävisivät pian intervention päättymisen jälkeen, osassa vaikutukset pysyivät pidempään. Tutkimuksissa todettiin lyhytkestoisten interventioiden olleen pitkäkestoisia vaikuttavampia. Ottaen huomioon käyttäytymisen muutokseen tähtäävän tavoitteen, intervention lyhyen keston ja kohderyhmän, videointerventio sopii varsin hyvin toteutettavaksi sosiaalityön tehtäväkenttään. Tutkimustulosten vertailua vaikeutti videointerventioiden toisistaan poikkeavat toteutus- ja mittaustavat sekä puutteellinen informaatio intervention toteutuksesta. Jatkossa tulisikin panostaa yhtenevien videointerventioiden toteutus- ja mittaustapojen kehittämiseen laadukkaan jatkotutkimuksen toteutumiseksi.