Perheen jälleenyhdistämisen esteet ja onnistumiset perhehoidon työntekijöiden näkökulmasta

Abstract

Tämän pro -gradu tutkielman tarkoituksena on selvittää lastensuojelun perhehoidon työntekijöiden näkökulmasta, mitkä tekijät estävät ja mitkä edesauttavat perheen jälleenyhdistämisen onnistumista. Tutkimuksen tarkoituksena on myös lisätä tietoutta tämän hetken toimintamalleista perheen jälleenyhdistämiseksi.

Perheen jälleenyhdistämistä on tutkittu Suomessa vähän ja siksi tarve sen tutkimiselle on suuri. Tämä pro -gradu tutkielma pyrkii vastaamaan tähän tutkimustarpeeseen. Tutkimus kuuluu Pesäpuu ry:n Munperheet –hankkeeseen. Suomalaisen tutkimuksen vähäisyydestä johtuen työssä avataan myös kansainvälistä tutkimusta perheen jälleenyhdistämisestä. Tutkimuksen olennaisia ulottuvuuksia ovat vanhemman näkökulma sekä laintuoma orientaatio perheen jälleenyhdistämiseksi. Laki ohjaa perheyhteyden säilymiseen, perheen jälleenyhdistämiseen ja huostaanoton väliaikaisuuteen, mutta lasten kotiinpaluita syntymävanhempiensa luokse tapahtuu harvoin. Vanhempien kanssa työskentely jää lapsen prosessin varjoon helposti sijaishuollon aikana.

Tutkimuksen aineisto on kerätty perhehoidon työntekijöiden teemahaastatteluin. Haastateltavia sekä tutkittavia tapauksia on yhteensä viisi ja tapaukset käsittävät seitsemän sijoitettuna ollutta lasta. Kaikissa tapauksissa perheen jälleenyhdistäminen on parhaillaan meneillään tai toteutunut lähiaikoina. Laadullisen tutkimuksen aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tulosten mukaan perheen jälleenyhdistämistä estävinä tekijöinä näyttäytyy sosiaalityön suunnitelmallisuuden puute ja se, että huostaanoton syyt eivät pääse poistumaan eikä vanhempien kuntoutustarpeisiin kyetä vastaamaan. Puolestaan perheen jälleenyhdistämisen onnistumisen tekijöinä nähdään suunnitelmallisen sosiaalityön lisäksi se, että huostaanottoa edeltäneet tilanteet paranevat, yhteistyö eri osapuolten kesken on toimivaa ja perheyhteys säilyy lapsen sekä vanhemman välillä.

Tutkimustulokset vahvistivat aiempaa tutkimustietoa perheen jälleenyhdistämisestä. Perhehoidon kehittämiseksi, vastaamaan perheen jälleenyhdistämisen haasteeseen, tutkimus tuo esiin kehitysehdotuksensa. Perheyhteisö-, perhesensitiivinen- ja systeeminen malli, jossa koko lapsen perhekokonaisuus otetaan huomioon sijoituksen alusta alkaen.

The purpose of this master’s thesis is to clarify from social- and foster care workers point of views, what are the preventing and enabling factors for family reunification. The research also aims to increase awareness of the current operating models and ways of working in family reunification.

Research in Finland for family reunification is very limited and therefore there is a need for furthered research and investigation in this context. This master’s thesis aims to satisfy this need. This research is part of Pesäpuu ry’s Munperheet -project. Due to the limited nature of family reunification research in Finland, this thesis also brings in insights from international research around family reunification. Relevant factors in this research are parental point of view and regulatory factors that affect family reunification. Regulatory factors guide towards keeping the biological family connections, family reunification and temporary nature of child custody, but in reality, reunification to biological family rarely happens. When the child is put into custody social work focuses on the child’s agenda and not so much on the parents agenda.

Material for this research is collected by interviewing five social- and foster care workers. Interviews were conducted with semi-structured interviews focusing on themes. In total five cases were collected, that included seven children. In all the cases family reunification has been executed recently or it was ongoing. Qualitative research material is analyzed by using material originated content analysis methodology.

Research concludes that preventing factors for family reunification are lack of planning of social work, and the reasons set for child custody in the first place are not resolved and the rehabilitation needs of parents can’t be met. Enabling factors for family reunification are structured planning of the social work, the reasons for putting the child in protective custody are resolved, and the work between all the participants is functioning and the biological family connection to the child remains.

Research findings support and confirm earlier research from family reunification. This research also offers suggestions to tackle the current challenges of family reunification. Family community-, family sensitivity-, and systematic model is proposed, where the whole family and all participants are considered and involved, starting from the first moment when child is put into custody.