Tuotteen suunnittelu kokoonpantavuuden näkökulmasta

Abstract

Työn tavoitteena on käsitellä kokoonpantavuutta parantavia suunnitteluperiaatteita, kokoonpantavuudenarviointimetodejajaesitellänäidenasioidenkäytännönsoveltamistatuotetapausten avulla. Lisäksi työssä analysoidaan suunnitteluperiaatteiden käyttöä tuotetapauksissa. Suunnitteluperiaatteiden käsittely tapahtuu pääosin automaattisen kokoonpanon näkökulmasta, mutta tiettyjä asioita on käsitelty myös manuaalisen kokoonpanon näkökulmasta. Tuotteen suunnittelulle kokoonpantavuuden näkökulmasta on vakiintunut termi DFA eli "Design For Assembly". DFA sisältää suunnitteluperiaatteiden soveltamista tuotteiden kokoonpanoihin sekä niiden kokoonpantavuuden arviointia systemaattisten metodien avulla. Työhön selvitettiin tietoa kokoonpantavuudesta ja tuotetapauksista kirjallisuuden avulla. Työhönvalituttuotetapauksetovatkaikkierilaisiltateollisuudenaloilta,jottakokoonpantavuudenmahdollisuudet tulee käsiteltyä mahdollisimman laajasti. Tärkeimmiksi suunnitteluperiaatteiksi tuotetapausten perusteella nousi osien lukumäärän vähentäminen ja asentamisen helppous. Syötettävyyttä tai kokoonpanosuuntia ei oltu analysoitu yhdessäkään käsitellyssä tuotetapauksessa. Käsiteltyjen tuotetapausten pohjalta ei kuitenkaan voida tehdä koko teollisuutta koskevia johtopäätöksiä otannan pienuuden vuoksi, mutta ne kuitenkin antavat viitteitä suunnitteluperiaatteiden hyödyntämisestä käytännössä. Suunnitteluperiaatteiden hyödyntämisellä saavutettiin tuotetapausten perusteella kokoonpanoajan pienentymistä ja kustannussäästöjä. Yhdessä tuotetapauksessa tuotteen kokoonpanoaika väheni 552 sekunnista 131 sekuntiin, joka on hyvin merkittävä parannus massatuotannossa olevalle tuotteelle.