Frequent Attenders of Occupational Health Primary Care and Work Disability
Reho, Tiia (2020)
Reho, Tiia
Tampere University
2020
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-03-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1485-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1485-9
Tiivistelmä
Terveydenhuollon palveluiden suurkuluttajuus on tutkimuksissa yhdistetty huonoon terveyteen ja kroonisiin sairauksiin. Suurkuluttajat tekevät suuren osan perusterveydenhuollon käynneistä sekä tuottavat huomattavan osan terveydenhuollon kuluista. Suurkuluttajuutta on tutkittu laajalti perusterveydenhuollon kentässä ja erityisesti terveyskeskuksissa, mutta työikäisiin ja erityisesti työllisiin keskittyviä tutkimuksia on vähän. Nykyisen tutkimuksen pohjalta on myös liian vähän tietoa suurkuluttajuuden yhteydestä sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen.
Työterveyshuollon keskeinen tehtävä on tukea työntekijöiden työkykyä sekä ohjata tarvittaessa kuntoutukseen. Tämän toteuttamiseksi on keskeistä tunnistaa yksilöt, joilla on työkyvyttömyyden uhka. Tällä hetkellä sairauspoissaoloseuranta ja kyselyt ovat pääasiallisia keinoja työkyvyttömyysriskin tunnistamiseen, mutta kuntoutuksen ja muiden työkykyä tukevien toimenpiteiden oikea-aikaisuuden varmistamiseksi, täydentävät ja mahdollisesti varhaisemmat keinot ovat tarpeen. Suurkuluttajuuden yhteys heikkoon terveyteen ja kroonisiin sairauksiin viittaa siihen, että suurkuluttajuus voisi liittyä myös työkyvyttömyyteen.
Tämä tutkimus selvittää suurkuluttajuutta työterveyshuollon sairaanhoidon kentässä keskittyen työssä olevaan väestöön. Tutkimus pyrkii kuvaamaan suurkuluttajia työterveyshuollon sairaanhoidossa ja tutkimaan satunnaisten ja pysyvien suurkuluttajien eroja. Tässä tutkimuksessa selvitetään myös suurkuluttajuuden yhteyttä sairauspoissaoloihin ottaen huomioon eri mittaiset ja eri diagnooseilla määrätyt sairauspoissaolot. Lisäksi tutkitaan satunnaisten ja pysyvien suurkuluttajien ja muiden työterveyshuollon sairaanhoitoa käyttävien potilaiden eroja sairauspoissaoloissa. Yksi keskeinen tutkimuskysymys on suurkuluttajien ja muiden käyttäjien työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus ja erot ryhmien välillä.
Tutkimuksessa käytettiin aineistona potilaskertomusrekisteriaineistoa ja yhdistettiin sitä eläkerekisteriaineistoon. Tutkimuksessa oli poikittaistutkimusosio sekä pitkittäistutkimuksia. Aineisto käsittää valtakunnallisen työterveyshuollon toimijan potilasrekisteriaineistoa vuosilta 2014 – 2016 ja Eläketurvakeskuksen aineistoa vuosilta 2015 – 2017. Tutkimuksen alkuperäinen tutkimusjoukko koostui yhteensä 78 507 potilaasta, joista tutkimuksesta riippuen poissulkukriteerien jälkeen tutkittiin 31 960 – 66 831 potilasta. Suurkuluttajat määriteltiin ylimmäksi palveluita käyttäneeksi kymmenykseksi ja yhtenä vuonna kriteerin täyttäneet katsottiin satunnaisiksi suurkuluttajiksi ja kaikkina kolmena tutkimusvuonna kymmenykseen kuuluneet pysyviksi suurkuluttajiksi. Ne palveluita käyttäneet potilaat, jotka eivät kuuluneet ylimpään kymmenykseen olivat referenssiryhmä, ei-suurkuluttajat. Potilaskertomusaineistosta saatiin sairauspoissaolot ja niihin liittyvät diagnoosikoodit ja Eläketurvakeskuskelta työkyvyttömyyteen liittyvät eläkepäätökset.
Suurkuluttajuus työterveyshuollon sairaanhoidossa todettiin olevan yhteydessä naissukupuoleen sekä työskentelyyn keskisuurilla ja suurilla työnantajilla sekä teollisuudessa tai sosiaali- ja terveysalalla. Yksi viidestä satunnaisesta suurkuluttajasta jatkoi pysyvänä suurkuluttajana. Yhtenä tutkimusvuonna suurkuluttajat tekivät 36% kaikista sairaanhoidon käynneistä. Kaikkien kolmen vuoden käynneistä suurkuluttajat tekivät 40%.
Sekä satunnaisilla että pysyvillä suurkuluttajilla oli enemmän ja pidempiä sairauspoissaolojaksoja kuin muilla palveluiden käyttäjillä. Pysyvillä suurkuluttajilla oli kaikkina kolmena tutkimusvuonna toistuvia sairauspoissaoloja ja satunnaisilla suurkuluttajilla oli muita käyttäjiä enemmän sairauspoissaoloja myös sen jälkeen kuin heidän käyntimääränsä olivat vähentyneet. Sekä satunnaisilla että pysyvillä suurkuluttajilla todettiin korostunut yhteys pitkiin, yli 15 päivän mittaisiin sairauspoissaoloihin verrattuna muihin palveluiden käyttäjiin. Suurkuluttajilla – satunnaisilla ja pysyvillä – alkoi myös enemmän työkyvyttömyyseläkkeitä tutkimusaikana. Pysyvistä suurkuluttajista 14.9%, satunnaisista suurkuluttajista 9.6% ja muista kävijöistä 1.6% sai jonkun eläkepäätöksen tutkimusaikana. Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet olivat suurin syy eläköitymiseen kaikilla ryhmillä, mutta suurkuluttajilla tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien osuus oli suurempi kuin muilla kävijöillä.
Suurkuluttajat käyttävät myös työterveyshuollon sairaanhoidon kentässä huomattavan osan resursseista ja suurkuluttajuus on yhteydessä lisääntyneisiin sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuteen. Suurkuluttajuus on yksi mahdollinen indikaattori, jota voidaan käyttää niiden potilaiden tunnistamisessa, jotka tarvitsevat palveluiden koordinointia ja kuntoutusta.
Käyntitiheyden hyödyntäminen muiden työkyvyttömyysindikaattoreiden kanssa saattaa mahdollistaa työkykyriskien varhaisemman tunnistamisen mahdollistaen oikea-aikaiset toimenpiteet ja seurannan suunnittelun.
Työterveyshuollon keskeinen tehtävä on tukea työntekijöiden työkykyä sekä ohjata tarvittaessa kuntoutukseen. Tämän toteuttamiseksi on keskeistä tunnistaa yksilöt, joilla on työkyvyttömyyden uhka. Tällä hetkellä sairauspoissaoloseuranta ja kyselyt ovat pääasiallisia keinoja työkyvyttömyysriskin tunnistamiseen, mutta kuntoutuksen ja muiden työkykyä tukevien toimenpiteiden oikea-aikaisuuden varmistamiseksi, täydentävät ja mahdollisesti varhaisemmat keinot ovat tarpeen. Suurkuluttajuuden yhteys heikkoon terveyteen ja kroonisiin sairauksiin viittaa siihen, että suurkuluttajuus voisi liittyä myös työkyvyttömyyteen.
Tämä tutkimus selvittää suurkuluttajuutta työterveyshuollon sairaanhoidon kentässä keskittyen työssä olevaan väestöön. Tutkimus pyrkii kuvaamaan suurkuluttajia työterveyshuollon sairaanhoidossa ja tutkimaan satunnaisten ja pysyvien suurkuluttajien eroja. Tässä tutkimuksessa selvitetään myös suurkuluttajuuden yhteyttä sairauspoissaoloihin ottaen huomioon eri mittaiset ja eri diagnooseilla määrätyt sairauspoissaolot. Lisäksi tutkitaan satunnaisten ja pysyvien suurkuluttajien ja muiden työterveyshuollon sairaanhoitoa käyttävien potilaiden eroja sairauspoissaoloissa. Yksi keskeinen tutkimuskysymys on suurkuluttajien ja muiden käyttäjien työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus ja erot ryhmien välillä.
Tutkimuksessa käytettiin aineistona potilaskertomusrekisteriaineistoa ja yhdistettiin sitä eläkerekisteriaineistoon. Tutkimuksessa oli poikittaistutkimusosio sekä pitkittäistutkimuksia. Aineisto käsittää valtakunnallisen työterveyshuollon toimijan potilasrekisteriaineistoa vuosilta 2014 – 2016 ja Eläketurvakeskuksen aineistoa vuosilta 2015 – 2017. Tutkimuksen alkuperäinen tutkimusjoukko koostui yhteensä 78 507 potilaasta, joista tutkimuksesta riippuen poissulkukriteerien jälkeen tutkittiin 31 960 – 66 831 potilasta. Suurkuluttajat määriteltiin ylimmäksi palveluita käyttäneeksi kymmenykseksi ja yhtenä vuonna kriteerin täyttäneet katsottiin satunnaisiksi suurkuluttajiksi ja kaikkina kolmena tutkimusvuonna kymmenykseen kuuluneet pysyviksi suurkuluttajiksi. Ne palveluita käyttäneet potilaat, jotka eivät kuuluneet ylimpään kymmenykseen olivat referenssiryhmä, ei-suurkuluttajat. Potilaskertomusaineistosta saatiin sairauspoissaolot ja niihin liittyvät diagnoosikoodit ja Eläketurvakeskuskelta työkyvyttömyyteen liittyvät eläkepäätökset.
Suurkuluttajuus työterveyshuollon sairaanhoidossa todettiin olevan yhteydessä naissukupuoleen sekä työskentelyyn keskisuurilla ja suurilla työnantajilla sekä teollisuudessa tai sosiaali- ja terveysalalla. Yksi viidestä satunnaisesta suurkuluttajasta jatkoi pysyvänä suurkuluttajana. Yhtenä tutkimusvuonna suurkuluttajat tekivät 36% kaikista sairaanhoidon käynneistä. Kaikkien kolmen vuoden käynneistä suurkuluttajat tekivät 40%.
Sekä satunnaisilla että pysyvillä suurkuluttajilla oli enemmän ja pidempiä sairauspoissaolojaksoja kuin muilla palveluiden käyttäjillä. Pysyvillä suurkuluttajilla oli kaikkina kolmena tutkimusvuonna toistuvia sairauspoissaoloja ja satunnaisilla suurkuluttajilla oli muita käyttäjiä enemmän sairauspoissaoloja myös sen jälkeen kuin heidän käyntimääränsä olivat vähentyneet. Sekä satunnaisilla että pysyvillä suurkuluttajilla todettiin korostunut yhteys pitkiin, yli 15 päivän mittaisiin sairauspoissaoloihin verrattuna muihin palveluiden käyttäjiin. Suurkuluttajilla – satunnaisilla ja pysyvillä – alkoi myös enemmän työkyvyttömyyseläkkeitä tutkimusaikana. Pysyvistä suurkuluttajista 14.9%, satunnaisista suurkuluttajista 9.6% ja muista kävijöistä 1.6% sai jonkun eläkepäätöksen tutkimusaikana. Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet olivat suurin syy eläköitymiseen kaikilla ryhmillä, mutta suurkuluttajilla tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien osuus oli suurempi kuin muilla kävijöillä.
Suurkuluttajat käyttävät myös työterveyshuollon sairaanhoidon kentässä huomattavan osan resursseista ja suurkuluttajuus on yhteydessä lisääntyneisiin sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuteen. Suurkuluttajuus on yksi mahdollinen indikaattori, jota voidaan käyttää niiden potilaiden tunnistamisessa, jotka tarvitsevat palveluiden koordinointia ja kuntoutusta.
Käyntitiheyden hyödyntäminen muiden työkyvyttömyysindikaattoreiden kanssa saattaa mahdollistaa työkykyriskien varhaisemman tunnistamisen mahdollistaen oikea-aikaiset toimenpiteet ja seurannan suunnittelun.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]