Rentolamenetelmän ytimessä: Lapsen levontarpeen mukainen tilajako päiväkodin lepohetkimenetelmänä
Eho, Oona (2020)
2020
Varhaiskasvatus, kasvatustieteen maisterin tutkinto - Early Childhood Education, Master of Arts (education)
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-03-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002232306
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002232306
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli koostaa tietoa päiväkodin kaksijakoisesta lepohetkimenetelmästä, rentolamenetelmästä, jossa järjestetään erilliset lepohetket lepääville lapsille ja päiväunia nukkuville lapsille. Menetelmää käytetään kohtalaisen harvakseltaan yksittäisissä päiväkodeissa, eikä siitä ole Suomessa tehty aikaisempaa tutkimusta. Menetelmä mahdollistaa monipuolisen ja eriytetyn lepohetkitoiminnan, jolla vastataan lasten ja perheiden moninaisiin tarpeisiin.
Tutkimuskysymykset koskivat lasten unen- ja levontarvetta ja sen mukaista ryhmäjakoa, erillisten lepohetkien tavoitteita, rentolamenetelmän käytännön toteutustapoja, sen hyötyjä ja haasteita sekä lepohetkikäytännön muutosprosessia. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää varhaiskasvatuksen kasvatustehtävissä työskentelevää henkilöä. Aineisto analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysin keinoin.
Vastaajat tunnistivat lasten levontarpeiden yksilöllisyyden hyvin. Näkyvän levontarpeen lisäksi lepohetkille jakautumiseen vaikuttivat vanhempien ja lasten omat toiveet sekä lapsen yöunet ja ikä. Lepohetkien tavoitteet jakautuivat fyysisen levontarpeen täyttämiseen sekä pedagogisiin tavoitteisiin, joita olivat esimerkiksi rentoutumisen harjoitteleminen ja kielellisen kehityksen tukeminen. Yleisin tapa lepohetken toteuttamiseen oli järjestää se kahden lapsiryhmän yhteistyössä. Erilliset lepohetket erosivat päiväkodeissa toisistaan kestoltaan, menetelmiltään, oppimisympäristöltään ja säännöiltään.
Rentolamenetelmän merkittävimmiksi hyödyiksi koettiin sen lapsi- ja perhelähtöisyys. Haasteet taas liittyivät ennen kaikkea käytettävissä oleviin resursseihin ja suunnittelutarpeen lisääntymiseen. Lepohetkikäytännön muutos oli päiväkodeissa lähtenyt liikkeelle tarpeesta rauhoittaa lepohetkeä, lisätä lapsilähtöisyyttä, harjoitella rentoutumistaitoja ja vastata ylemmän tahon ohjaukseen. Kehittämistyön edellytyksenä pidettiin kasvattajien myönteisiä asenteita ja sitoutumista muutokseen. Muutos oli vaikuttanut lasten ja perheiden kokemuksiin sekä arjen rakenteisiin.
Kaiken kaikkiaan rentolamenetelmä koettiin lapsilähtöisenä uudistuksena, jonka koettiin vastaavan moniin yksijakoisen lepohetken keskeisiin ongelmiin. Tutkimuksen perusteella voitiin huomata, että lepäämiseen liittyvän ohjauksen ja osaamisen lisäämisen olisi tärkeä tavoite tulevaisuuden varhaiskasvatukseen.
Tutkimuskysymykset koskivat lasten unen- ja levontarvetta ja sen mukaista ryhmäjakoa, erillisten lepohetkien tavoitteita, rentolamenetelmän käytännön toteutustapoja, sen hyötyjä ja haasteita sekä lepohetkikäytännön muutosprosessia. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää varhaiskasvatuksen kasvatustehtävissä työskentelevää henkilöä. Aineisto analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysin keinoin.
Vastaajat tunnistivat lasten levontarpeiden yksilöllisyyden hyvin. Näkyvän levontarpeen lisäksi lepohetkille jakautumiseen vaikuttivat vanhempien ja lasten omat toiveet sekä lapsen yöunet ja ikä. Lepohetkien tavoitteet jakautuivat fyysisen levontarpeen täyttämiseen sekä pedagogisiin tavoitteisiin, joita olivat esimerkiksi rentoutumisen harjoitteleminen ja kielellisen kehityksen tukeminen. Yleisin tapa lepohetken toteuttamiseen oli järjestää se kahden lapsiryhmän yhteistyössä. Erilliset lepohetket erosivat päiväkodeissa toisistaan kestoltaan, menetelmiltään, oppimisympäristöltään ja säännöiltään.
Rentolamenetelmän merkittävimmiksi hyödyiksi koettiin sen lapsi- ja perhelähtöisyys. Haasteet taas liittyivät ennen kaikkea käytettävissä oleviin resursseihin ja suunnittelutarpeen lisääntymiseen. Lepohetkikäytännön muutos oli päiväkodeissa lähtenyt liikkeelle tarpeesta rauhoittaa lepohetkeä, lisätä lapsilähtöisyyttä, harjoitella rentoutumistaitoja ja vastata ylemmän tahon ohjaukseen. Kehittämistyön edellytyksenä pidettiin kasvattajien myönteisiä asenteita ja sitoutumista muutokseen. Muutos oli vaikuttanut lasten ja perheiden kokemuksiin sekä arjen rakenteisiin.
Kaiken kaikkiaan rentolamenetelmä koettiin lapsilähtöisenä uudistuksena, jonka koettiin vastaavan moniin yksijakoisen lepohetken keskeisiin ongelmiin. Tutkimuksen perusteella voitiin huomata, että lepäämiseen liittyvän ohjauksen ja osaamisen lisäämisen olisi tärkeä tavoite tulevaisuuden varhaiskasvatukseen.