Kilpirauhasen IgG4:ään liittyvä sairaus suomalaisväestössä
Lintusaari, Jarkko (2020)
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto - Licentiate of Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-02-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002192211
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002192211
Tiivistelmä
Vuonna 1912 Hakaru Hashimoto kuvasi kilpirauhasen sairauden, jota kutsutaan nykyisin Hashimoton tyreoidiitiksi (HT). Sairauden pääilmentymät ovat struuma, seerumin kilpirauhasvasta-aineiden (tyreoideaperoksidaasivasta-aine [TPO-Ab] ja tyreoglobuliinivasta-aine [Tygl-Ab]) pitoisuuksien kasvu sekä histologisissa näytteissä näkyvät diffuusi lymfosplasmasyyttinen infiltraatio itukeskuksineen, follikkelisolujen värjäytyminen happamilla väriaineilla ja kilpirauhasfollikkelien tuhoutuminen. Yleisyydestään huolimatta Hashimoton tyreoidiitin histopatologinen etiologia on vielä huonosti tunnettu.
Vuonna 2001 haimassa kuvattiin histopatologisia muutoksia: diffuusi lymfosplasmasyyttinen infiltraatio, etenevä sidekudoslisä, yksittäisiä eosinofiilisia infiltraatteja ja tukkeuttava laskimotulehdus. Kokonaisuutta alettiin kutsua IgG4:ään liittyväksi sairaudeksi, koska histologisten löydösten lisäksi kudoksen IgG4-positiivisten plasmasolujen määrä ja seerumin IgG4-pitoisuudet ovat suurentuneet. Sen jälkeen samankaltaisia muutoksia on todettu muissakin elimissä. Monista tutkimuksista huolimatta kilpirauhasen IgG4:ään liittyvässä sairaudessa näistä muutoksista on huonosti tietoa ja useita kysymyksiä on vielä jäljellä. Pyrkimyksenämme oli selventää HT:n IgG4-positiivisten plasmasolujen ja kilpirauhasen histopatologisten löydösten suhdetta suomalaisessa väestössä.
Tampereen Fimlab laboratotion Patologian osaston tietokannasta etsittiin kaikki HT:t vuosilta 2011-2017 (n=280). 82 tapauksella (29 %; 72 naista; 10 miestä; 52±17 vuotta), joilla oli merkittävää sidekudoslisää, otettiin mukaan tutkimukseen. Näytteistä määritettiin IgG4-positiiviset solut ja IgG4/IgG-positiivisten solujen suhde. Tapaukset jaettiin kahteen ryhmään: IgG4-positiivinen HT ja ei-IgG4-positiivinen HT. Raja-arvona käytettiin > 20 IgG4-positiivista solua per HPF ja > 30 % IgG4/IgG suhdetta.
IgG4-positiivinen HT -ryhmä sisälsi 13 tapausta (15 %; 50 ± 15 vuotta; 11 naista). IgG4-positiivisten solujen määrä per HFP oli 30 ± 5 (23-40). Tutkimuksessa IgG4-positiivisuus korreloi merkittävästi lobulaation, onkosyyttisen metaplasian, tietyn tyyppisen sidekudoslisän, sidekudoslisän leviämisen rauhasen ulkopuolelle, lymfosyytti-/plasmasolujen epiteliaalisen läpäisemisen, mikrofollikkelien vallitsevuuden ja follikulaarisen atrofian esiintymisen kanssa.
Huolimatta pysyvästä epävarmuudesta siitä, onko HT IgG4:ään liittyvä sairaus, IgG4-positiivinen HT on histopatologisesti ja kliinisesti itsenäinen ja erillinen entiteetti, jossa on mukana jonkin verran maantieteellistä vaihtelua.
Vuonna 2001 haimassa kuvattiin histopatologisia muutoksia: diffuusi lymfosplasmasyyttinen infiltraatio, etenevä sidekudoslisä, yksittäisiä eosinofiilisia infiltraatteja ja tukkeuttava laskimotulehdus. Kokonaisuutta alettiin kutsua IgG4:ään liittyväksi sairaudeksi, koska histologisten löydösten lisäksi kudoksen IgG4-positiivisten plasmasolujen määrä ja seerumin IgG4-pitoisuudet ovat suurentuneet. Sen jälkeen samankaltaisia muutoksia on todettu muissakin elimissä. Monista tutkimuksista huolimatta kilpirauhasen IgG4:ään liittyvässä sairaudessa näistä muutoksista on huonosti tietoa ja useita kysymyksiä on vielä jäljellä. Pyrkimyksenämme oli selventää HT:n IgG4-positiivisten plasmasolujen ja kilpirauhasen histopatologisten löydösten suhdetta suomalaisessa väestössä.
Tampereen Fimlab laboratotion Patologian osaston tietokannasta etsittiin kaikki HT:t vuosilta 2011-2017 (n=280). 82 tapauksella (29 %; 72 naista; 10 miestä; 52±17 vuotta), joilla oli merkittävää sidekudoslisää, otettiin mukaan tutkimukseen. Näytteistä määritettiin IgG4-positiiviset solut ja IgG4/IgG-positiivisten solujen suhde. Tapaukset jaettiin kahteen ryhmään: IgG4-positiivinen HT ja ei-IgG4-positiivinen HT. Raja-arvona käytettiin > 20 IgG4-positiivista solua per HPF ja > 30 % IgG4/IgG suhdetta.
IgG4-positiivinen HT -ryhmä sisälsi 13 tapausta (15 %; 50 ± 15 vuotta; 11 naista). IgG4-positiivisten solujen määrä per HFP oli 30 ± 5 (23-40). Tutkimuksessa IgG4-positiivisuus korreloi merkittävästi lobulaation, onkosyyttisen metaplasian, tietyn tyyppisen sidekudoslisän, sidekudoslisän leviämisen rauhasen ulkopuolelle, lymfosyytti-/plasmasolujen epiteliaalisen läpäisemisen, mikrofollikkelien vallitsevuuden ja follikulaarisen atrofian esiintymisen kanssa.
Huolimatta pysyvästä epävarmuudesta siitä, onko HT IgG4:ään liittyvä sairaus, IgG4-positiivinen HT on histopatologisesti ja kliinisesti itsenäinen ja erillinen entiteetti, jossa on mukana jonkin verran maantieteellistä vaihtelua.