Autonomiset aseet ja hyveellisen sodan doktriini: Yhdysvaltojen retoriikka CCW:ssa 2017-2019
Kakko, Yeti (2020)
2020
Politiikan tutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-03-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002192219
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002192219
Tiivistelmä
YK:n piirissä on 2013 vuodesta alkaen keskusteltu autonomisista aseista tai tavanomaisemmin tappajaroboteista. Vuodesta 2014 alkaen keskustelu on käyty YK:n eräitä tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen epävirallisissa istunnoissa, mutta vuodesta 2017 eteenpäin sen virallisissa GGE-muotoisissa kokouksissa. Tutkielmassa analysoidaan Yhdysvaltojen käyttämää retoriikkaa puheenvuoroissaan näissä kokouksissa vuosina 2017-2019. Aineisto on rajattu niihin kokouksiin, joissa aiheena on ollut autonomiset asejärjestelmät (LAWS). Puheista on käytetty Yhdysvaltojen Geneven edustuston sivuilla julkaistuja litteroituja versioita. Puheenvuoroja on analysoitu retorisen analyysin konventioon kuuluvan Chaïm Perelmanin uuden retoriikan avulla. Tämän avulla on puheista pyritty löytämään humanitaariseen oikeuteen ja ihmisoikeuksiin perustuvaa asejärjestelmiä puolustelevaa tai oikeuttavaa argumentaatiota.
Aseita on oikeutettu historiallisesti valtioiden puolustuskykyyn ja iskukapasiteettiin vedoten. Hyveellisen sodankäynnin teoria puoltaa aseita oikeuttavan retoriikan analysointia ihmisoikeuksiin perustuvan oikeutuksen näkökulmasta. Autonomisista aseista käyty tutkimuskeskustelu ja YK:ssa kokousosapuolien näkökulmat ovat ristiriitaisia ja edes perustavanlaatuisten termien määrittelystä käydään väittelyä. Tässä kontekstissa Yhdysvaltojen argumentaatio pyrkii luomaan yleisesti hyväksyttävän, oman doktriininsa mukaisen keskustelun. Tutkimus osoittaa argumentoinnin luovan kuvaa autonomisista asejärjestelmistä hyveellisinä sekä humanitaarista oikeutta toteuttavina ja jopa sitä vahvistavana tekijänä. Yhtäältä tämä osoittaa mahdollista muutosta tavassa puhua asekehityksestä. Toisaalta aseiden ’hyveellisyys’ ja ’oikeudellisuus’ ovat humanitaaristen interventioiden ja sodankäynnin oikeutuksen kannalta tässä valossa kriittisen tarkastelun kohteina, sillä puheet eivät välttämättä vastaa tekoja.
Aseita on oikeutettu historiallisesti valtioiden puolustuskykyyn ja iskukapasiteettiin vedoten. Hyveellisen sodankäynnin teoria puoltaa aseita oikeuttavan retoriikan analysointia ihmisoikeuksiin perustuvan oikeutuksen näkökulmasta. Autonomisista aseista käyty tutkimuskeskustelu ja YK:ssa kokousosapuolien näkökulmat ovat ristiriitaisia ja edes perustavanlaatuisten termien määrittelystä käydään väittelyä. Tässä kontekstissa Yhdysvaltojen argumentaatio pyrkii luomaan yleisesti hyväksyttävän, oman doktriininsa mukaisen keskustelun. Tutkimus osoittaa argumentoinnin luovan kuvaa autonomisista asejärjestelmistä hyveellisinä sekä humanitaarista oikeutta toteuttavina ja jopa sitä vahvistavana tekijänä. Yhtäältä tämä osoittaa mahdollista muutosta tavassa puhua asekehityksestä. Toisaalta aseiden ’hyveellisyys’ ja ’oikeudellisuus’ ovat humanitaaristen interventioiden ja sodankäynnin oikeutuksen kannalta tässä valossa kriittisen tarkastelun kohteina, sillä puheet eivät välttämättä vastaa tekoja.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8800]