8-kuukautisten lasten yösyöttö ja uni
Iinatti, Eerika (2020)
Iinatti, Eerika
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto - Licentiate of Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002172151
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002172151
Tiivistelmä
Lapsuuden uniongelmat ovat yleisiä ja niiden tiedetään vaikuttavat lapsen kehitykseen. Uniongelmien taustatekijät ovat moninaisia, ja mahdollisia syitä on lukuisia. Vanhempien toiminnalla lapsen yöheräämisten yhteydessä on todettu olevan suuri rooli uniongelmien kehittymisessä. Erityisesti yösyöttö on yhdistetty lisääntyneeseen yöheräämisten lukumäärään. Tässä tutkimuksessa arvioidaan yösyötön vaikutusta 8-kuukautisten lasten uneen.
Aineisto koostuu 168:sta unipäiväkirjasta, joita vanhemmat täyttivät kotona 1–3 vuorokauden ajan. Päiväkirjojen merkinnät taulukoitiin ja muuttujien jakaumat laskettiin sekä kokonaisaineistossa että ryhmien kesken. Jakaumia verrattiin ryhmien välillä ja erojen tilastollinen merkitsevyys testattiin.
Yösyötetyiden lasten yöheräämisten kokonaislukumäärä oli suurempi kuin lasten, joita ei yösyötetty. Myös päiväunen prosenttiosuus kokonaisunimäärästä oli yösyötetyillä lapsilla suurempi. Niin ikään unijaksojen lukumäärä oli korkeampi yösyötetyillä lapsilla.
Tutkimuksessa löydettiin yhteys yösyötön ja unen välillä 8-kuukautisilla lapsilla. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia aiheesta. Tulokset puoltavat myös yleistä suositusta yösyötön lopettamisesta 6 kuukauden iässä.
Aineisto koostuu 168:sta unipäiväkirjasta, joita vanhemmat täyttivät kotona 1–3 vuorokauden ajan. Päiväkirjojen merkinnät taulukoitiin ja muuttujien jakaumat laskettiin sekä kokonaisaineistossa että ryhmien kesken. Jakaumia verrattiin ryhmien välillä ja erojen tilastollinen merkitsevyys testattiin.
Yösyötetyiden lasten yöheräämisten kokonaislukumäärä oli suurempi kuin lasten, joita ei yösyötetty. Myös päiväunen prosenttiosuus kokonaisunimäärästä oli yösyötetyillä lapsilla suurempi. Niin ikään unijaksojen lukumäärä oli korkeampi yösyötetyillä lapsilla.
Tutkimuksessa löydettiin yhteys yösyötön ja unen välillä 8-kuukautisilla lapsilla. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia aiheesta. Tulokset puoltavat myös yleistä suositusta yösyötön lopettamisesta 6 kuukauden iässä.