Äiti-lapsisuhteen laadun yhteys nuoren tunteiden säätelyyn: lapsen haastavuus muovaavana tekijänä

Abstract

Tunteiden säätelyllä tarkoitetaan tunteiden voimakkuuteen, kestoon ja laatuun vaikuttamista. Tehokas tunteiden säätely edistää yksilöiden elämäntyytyväisyyttä ja mielenterveyttä. Erilaisten tunteiden säätelyn keinojen, kuten kognitiivisen uudelleen arvioimisen ja tunteiden ilmaisun tukahduttamisen, avulla yksilöiden on mahdollista saavuttaa tunteiden säätelyyn liittyviä tavoitteitaan. Tunteiden säätelyn kehitykseen vaikuttaa vanhemman ja lapsen välisen suhteen laatu sekä lapsen ominaisuudet, kuten temperamentti. Erilainen muovautuvuus -malli olettaa, että vanhemmuus vaikuttaa yksilöllisellä tavalla lapsiin. Tietyt lapset ovat ominaisuuksiensa vuoksi alttiimpia sekä vanhemmuuden kielteisille että myönteisille vaikutuksille. Lapsen haastavan temperamentin on havaittu olevan ominaisuus, joka muovaa ympäristötekijöiden vaikutusta lapsen kehitykseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, ennustaako äiti-lapsisuhteen laatu keskilapsuudessa lapsen tunteiden säätelyn keinojen käyttöä myöhäisnuoruudessa. Hypoteesina on, että korkea äiti-lapsisuhteen laatu ennustaa korkeaa kognitiivista uudelleen arvioimista ja alhainen äiti-lapsisuhteen laatu korkeaa tunteiden ilmaisun tukahduttamista. Lisäksi tarkastellaan, toimiiko lapsen haastavuus muovaavana tekijänä äiti-lapsisuhteen ja tunteiden säätelyn keinojen välillä. Hypoteesina on, että lapsen korkea haastavuus 12 kuukauden iässä voimistaa äiti-lapsisuhteen laadun vaikutuksia tunteiden säätelyyn.

Tutkimusaineisto on pitkittäistutkimuksesta, jossa on seurattu perheitä raskausajalta lasten nuoruusikään asti. Tämän tutkimuksen aineisto koostui 247 nuoresta ja heidän äideistään. Äidin ja lapsen välisen suhteen laatua kartoitettiin äidin täyttämällä kyselyllä (SFIT) lapsen ollessa 7–8-vuotias. Nuoret vastasivat tunteiden säätelyn keinoja mittaavaan itsearviokyselyyn (ERQ) 17–19-vuoden iässä. Kysely mittaa, kuinka paljon nuori käyttää kognitiivista uudelleen arvioimista sekä tunteiden ilmaisun tukahduttamista tunteiden säätelyn keinoina. Molemmat vanhemmat arvioivat lapsensa haastavuutta osana vanhemmuuden stressiä mittaavaa kyselyä (PSI), kun lapsi oli 12 kuukauden ikäinen. Tilastollisena menetelmänä käytettiin hierarkkista regressioanalyysia.

Hypoteesin vastaisesti tulokset eivät osoittaneet yhteyttä äiti-lapsisuhteen laadun ja nuorten käyttämien tunteiden säätelyn keinojen välillä. Äiti-lapsisuhteen laatu keskilapsuudessa ei ollut yhteydessä lapsen kognitiiviseen uudelleen arvioimiseen eikä tunteiden ilmaisun tukahduttamiseen myöhäisnuoruudessa. Vastoin hypoteesia lapsen haastavuus ei osoittautunut muovaavaksi tekijäksi äiti-lapsisuhteen laadun ja tunteiden säätelyn keinojen välillä. Tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että normaaliväestössä ilmenevä vaihtelu äiti-lapsisuhteen laadussa ei merkittävällä tavalla ennusta ainakaan epäsuotuisaa tunteiden säätelyä nuoruudessa. Jatkotutkimusta lapsen tunteiden säätelyn kehitykseen vaikuttavista tekijöistä tarvitaan lapsen eri ikävaiheissa ja erilaisissa riskiryhmissä.