Veneluun murtuman kirurgisten hoitojen yleistyminen Suomessa
Raittio, Lauri (2020)
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto - Licentiate of Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002071923
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002071923
Tiivistelmä
Johdanto
Veneluun murtuma on yleisin ranteen luun murtuma ja niitä ilmaantuu eniten nuorille, 20-30 -vuotiaille miehille, tavallisimmin kaaduttaessa ojennetun käden päälle. Hoidon tavoitteet veneluun murtumassa ovat toiminnallisen kyvyn palauttaminen, aikainen työhönpaluu ja kivuttomuus, joihin pyritään saavuttamalla vakaa ja nopea veneluun luutuminen. Hoitovaihtoehdot akuutille veneluun murtumalle ovat määräytyneet murtuman sijainnin ja sijoiltaanmenon perusteella. Hyväasentoiset ja veneluun keskiosaan sijoittuvat murtumat muodostavat valtaosan veneluun murtumista ja näiden optimaalinen hoito on ollut puolestaan kiistanalaista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää veneluun murtuman leikkauksellisten hoitomuotojen ilmaantuvuutta akuutin veneluun murtuman ja luutumattomien veneluun murtumien yhteydessä Suomessa vuosien 1997 ja 2014 välillä.
Aineisto ja tutkimusmetodit
Tutkimuksen potilasaineisto kerättiin Hoitoilmoitusrekisteristä (Hilmo) ajanjaksolta 1.1.1997-31.12.2014 ottaen mukaan yli 18-vuotiaat. Hilmon käyttäminen on pakollista kaikille Suomessa toimiville julkisille ja yksityisille sairaaloille ja sen on todettu olevan rekisterinä luotettava ja kattava ortopedisissä vaivoissa. Se sisältää tiedot muun muassa potilaiden sukupuolesta, iästä, diagnooseista ja kirurgisista toimenpiteistä. Valikoitumiskriteereinä yhdistettiin samanaikainen veneluun murtuman diagnoosi ICD-10 koodilla eli “S62.0” ja jokin veneluun murtuman kirurgista hoitoa kuvaava toimenpidekoodi. Kirrugisten hoitomuotojen ilmaantuvuuksien laskemiseksi vuosittaiset väestökeskiluvut kerättiin Tilastokeskuksen rekisteristä.
Tulokset
Yhteensä 1 380 potilasta hoidettiin veneluun murtuman johdosta operatiivisesti Suomessa vuosien 1997 ja 2014 välillä. Potilaista 84 % oli miehiä ja 16 % naisia, joista puolet oli alle 28-vuotiaita. Akuutin veneluun murtumia hoidettiin 640 (46 %) ja luutumattomia veneluun murtumia 740 (54 %). Mediaani-ikä nousi tutkimusajanjakson aikana molemmissa ryhmissä. Kokonaisuudessaan veneluun murtuman operatiivisen hoidon ilmaantuvuus kasvoi kaksinkertaiseksi nousten miljoonaa henkilövuotta kohden arvosta 14,8 arvoon 30,1. Suurin muutos tapahtui kahdessa nuorimmassa ikäryhmässä (18-29 ja 30-39 –vuotiaat), joiden ilmaantuvusluvut ajanjakson alussa ja lopussa olivat 47,9 ja 87,5 sekä 14,6 ja 30,2 miljoonaa henkilövuotta kohden, vastaavasti.
Johtopäätökset
Kirurgisen hoidon ilmaantuvuuden kasvun taustalla voi olla veneluun murtumien ilmaantuvuuden kasvu tai kirurgisesti hoidettujen veneluun murtumien osuuden kasvu tai molemmat. Näihin tekijöihin on todennäköisesti vaikuttanut seuranta-ajan aikaina muutunut tutkimustieto hoitovaihtoehtojen eroista, parantunut diagnostiikka magneetti- ja tietokonetomografiatutkimusten myötä sekä yleinen kehitys kirurgiseen suuntaan yläraajan murtumien hoidossa.
DOI: 10.1177/1753193417726051
Veneluun murtuma on yleisin ranteen luun murtuma ja niitä ilmaantuu eniten nuorille, 20-30 -vuotiaille miehille, tavallisimmin kaaduttaessa ojennetun käden päälle. Hoidon tavoitteet veneluun murtumassa ovat toiminnallisen kyvyn palauttaminen, aikainen työhönpaluu ja kivuttomuus, joihin pyritään saavuttamalla vakaa ja nopea veneluun luutuminen. Hoitovaihtoehdot akuutille veneluun murtumalle ovat määräytyneet murtuman sijainnin ja sijoiltaanmenon perusteella. Hyväasentoiset ja veneluun keskiosaan sijoittuvat murtumat muodostavat valtaosan veneluun murtumista ja näiden optimaalinen hoito on ollut puolestaan kiistanalaista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää veneluun murtuman leikkauksellisten hoitomuotojen ilmaantuvuutta akuutin veneluun murtuman ja luutumattomien veneluun murtumien yhteydessä Suomessa vuosien 1997 ja 2014 välillä.
Aineisto ja tutkimusmetodit
Tutkimuksen potilasaineisto kerättiin Hoitoilmoitusrekisteristä (Hilmo) ajanjaksolta 1.1.1997-31.12.2014 ottaen mukaan yli 18-vuotiaat. Hilmon käyttäminen on pakollista kaikille Suomessa toimiville julkisille ja yksityisille sairaaloille ja sen on todettu olevan rekisterinä luotettava ja kattava ortopedisissä vaivoissa. Se sisältää tiedot muun muassa potilaiden sukupuolesta, iästä, diagnooseista ja kirurgisista toimenpiteistä. Valikoitumiskriteereinä yhdistettiin samanaikainen veneluun murtuman diagnoosi ICD-10 koodilla eli “S62.0” ja jokin veneluun murtuman kirurgista hoitoa kuvaava toimenpidekoodi. Kirrugisten hoitomuotojen ilmaantuvuuksien laskemiseksi vuosittaiset väestökeskiluvut kerättiin Tilastokeskuksen rekisteristä.
Tulokset
Yhteensä 1 380 potilasta hoidettiin veneluun murtuman johdosta operatiivisesti Suomessa vuosien 1997 ja 2014 välillä. Potilaista 84 % oli miehiä ja 16 % naisia, joista puolet oli alle 28-vuotiaita. Akuutin veneluun murtumia hoidettiin 640 (46 %) ja luutumattomia veneluun murtumia 740 (54 %). Mediaani-ikä nousi tutkimusajanjakson aikana molemmissa ryhmissä. Kokonaisuudessaan veneluun murtuman operatiivisen hoidon ilmaantuvuus kasvoi kaksinkertaiseksi nousten miljoonaa henkilövuotta kohden arvosta 14,8 arvoon 30,1. Suurin muutos tapahtui kahdessa nuorimmassa ikäryhmässä (18-29 ja 30-39 –vuotiaat), joiden ilmaantuvusluvut ajanjakson alussa ja lopussa olivat 47,9 ja 87,5 sekä 14,6 ja 30,2 miljoonaa henkilövuotta kohden, vastaavasti.
Johtopäätökset
Kirurgisen hoidon ilmaantuvuuden kasvun taustalla voi olla veneluun murtumien ilmaantuvuuden kasvu tai kirurgisesti hoidettujen veneluun murtumien osuuden kasvu tai molemmat. Näihin tekijöihin on todennäköisesti vaikuttanut seuranta-ajan aikaina muutunut tutkimustieto hoitovaihtoehtojen eroista, parantunut diagnostiikka magneetti- ja tietokonetomografiatutkimusten myötä sekä yleinen kehitys kirurgiseen suuntaan yläraajan murtumien hoidossa.
DOI: 10.1177/1753193417726051