Selkäydinvammapotilaiden verenpaine ja sen korrelaatio neurologiseen toipumiseen
Jordan, Sofia (2020)
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto - Licentiate of Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-02-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002122029
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002122029
Tiivistelmä
Traumaattinen selkäydinvamma syntyy tyypillisesti mekaanisen voiman aiheuttaman nikamamurtuman, nikaman siirtymän tai välilevytyrän seurauksena. Vamman yhteydessä selkäytimen hermokudos vaurioituu ulkoisen voiman johdosta, mikä johtaa osittaiseen tai täydelliseen motorisen, sensorisen ja autonomisen hermoston toiminnan puutokseen vamma-alueen alapuolella. Trauman yhteydessä hermokudoksissa tapahtuu välitöntä solukuolemaa (primaarivamma), johon ei voida hoidollisesti vaikuttaa. Autonomisen hermoston vaurio johtaa korkeassa selkäydinvammassa spinaalisokkiin, johon liittyvä verenpaineen lasku heikentää selkäytimen verenkiertoa. Hoidolla pyritään estämään lisävaurioiden (sekundaarivaurio) syntyminen ja yhtenä osana hoitoa verenpainetta nostetaan selkäydiniskemian estämiseksi.
Nykyisen hoitosuosituksen mukaan keskivaltimopaine (MAP) tulisi selkäydinvamman jälkeen olla > 85 mmHg ensimmäisen viikon ajan. Suositus perustuu valtaosin potilassarjoja kuvaileviin tutkimuksiin ja verenpainehoidon näytönaste onkin näin ollen kyseenalainen. Aiheesta ei ole tehty satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta.
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin TAYS:n teho-osastolla 24.4.2013-31.8.2018 hoidettuja traumaattisen kaulaselkäydinvamman saaneita potilaita. Tutkimukseen otettiin 58 potilasta, joista 36 hoidettiin nykyisen hoitosuosituksen mukaisella verenpainetavoitteella (MAP>85 mmHg) ja 22 matalammalla verenpainetavoitteella (MAP<85 mmHg).
Verenpainetta mitattiin valtimokanyylin kautta ja hoitojakson verenpainearvot tallennettiin kahden minuutin mediaaniarvoina. Verenpainetason ylläpitämiseksi käytettiin noradrenaliini-infuusiota. Potilaiden neurologista toipumista tutkittiin määrittämällä ISNCSCI-luokituksen mukainen neurologinen taso sekä American Spinal Injury Association Impairment Scale (AIS) -luokka tehohoidon aikana sekä kuntoutusvaiheessa.
Potilasryhmät olivat esitietojen ja hoidollisten muuttujien suhteen vertailukelpoisia. Kuntoutusaika oli matalamman verenpaineen ryhmässä pidempi. Hoitojakson MAP keskiarvo erosi ryhmien välillä (90,0 vs. 80,8 mmHg, p < 0,001), mutta neurologisessa toipumisessa ei havaittu eroa. Päiväkohtainen noradrenaliiniannos ei eronnut ryhmien välillä. Tulokset eroavat aiempien tutkimusten tuloksista ja aihe kaipaakin jatkossa kunnollista vertailevaa satunnaistettua tutkimusta.
Nykyisen hoitosuosituksen mukaan keskivaltimopaine (MAP) tulisi selkäydinvamman jälkeen olla > 85 mmHg ensimmäisen viikon ajan. Suositus perustuu valtaosin potilassarjoja kuvaileviin tutkimuksiin ja verenpainehoidon näytönaste onkin näin ollen kyseenalainen. Aiheesta ei ole tehty satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta.
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin TAYS:n teho-osastolla 24.4.2013-31.8.2018 hoidettuja traumaattisen kaulaselkäydinvamman saaneita potilaita. Tutkimukseen otettiin 58 potilasta, joista 36 hoidettiin nykyisen hoitosuosituksen mukaisella verenpainetavoitteella (MAP>85 mmHg) ja 22 matalammalla verenpainetavoitteella (MAP<85 mmHg).
Verenpainetta mitattiin valtimokanyylin kautta ja hoitojakson verenpainearvot tallennettiin kahden minuutin mediaaniarvoina. Verenpainetason ylläpitämiseksi käytettiin noradrenaliini-infuusiota. Potilaiden neurologista toipumista tutkittiin määrittämällä ISNCSCI-luokituksen mukainen neurologinen taso sekä American Spinal Injury Association Impairment Scale (AIS) -luokka tehohoidon aikana sekä kuntoutusvaiheessa.
Potilasryhmät olivat esitietojen ja hoidollisten muuttujien suhteen vertailukelpoisia. Kuntoutusaika oli matalamman verenpaineen ryhmässä pidempi. Hoitojakson MAP keskiarvo erosi ryhmien välillä (90,0 vs. 80,8 mmHg, p < 0,001), mutta neurologisessa toipumisessa ei havaittu eroa. Päiväkohtainen noradrenaliiniannos ei eronnut ryhmien välillä. Tulokset eroavat aiempien tutkimusten tuloksista ja aihe kaipaakin jatkossa kunnollista vertailevaa satunnaistettua tutkimusta.