Yleislääketieteeseen erikoistuvien ohjaus ja sen toteutuminen: Valtakunnallinen kyselytutkimus yleislääketieteeseen erikoistuville
Välimäki, Nea (2020)
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto - Licentiate of Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-02-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002112005
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002112005
Tiivistelmä
Tässä kyselytutkimuksessa selvitettiin yleislääketieteen erikoistuvien kokemuksia ja ajatuksia ohjauksesta sekä miten koulutuskriteerien mukainen ohjaus toteutuu terveyskeskuksissa valtakunnallisesti. Vastauksia saatiin 381 kappaletta ja vastausosuus oli 33 %.
Pätevä ohjaaja oli nimetty 84 %:lle vastaajista ja koulutusvastaava työpaikkaan oli nimetty 87 %:lle. Vain puolilla erikoistuvista ohjaus toteutui säännöllisesti sekä henkilökohtaisena, ja viidesosa erikoistuvista raportoi, ettei ohjaus toteutunut säännöllisesti eikä henkilökohtaisena, kuitenkin kahdella kolmasosalla toteutui toinen näistä. Alle puolelle vastaajista oli varattu työohjelmaan ohjausta neljä tuntia kuukaudessa ja lähes neljäsosa vastaajista ei saanut osallistua toimipaikkakoulutukseen kahta tuntia viikossa. Säännöllisen ohjauksen toteutumisessa oli erityisesti ongelmia OYS- ja TYKS-erityisvastuualueilla. Näillä alueilla toteutui myös huonommin työaikaan varattu riittävä ohjausaika. Erikoistuvat pitivät ohjausta merkityksellisenä lääkäriksi kasvamisessa ja toimimisessa sekä asennoituivat siihen hyvin. Ohjaukselle annettiin pääosin hyviä arvosanoja.
Aikaisempaan tutkimukseen verrattuna, yleislääketieteen erikoistuvien ohjauksessa voidaan nähdä positiivista muutosta. Kuitenkin parantamisen varaa on etenkin ohjauksen toteutumisessa. Ohjausta arvostetaan ja sitä pidetään pääosin hyvänä. Jatkossa koulutuspaikkakriteerien toteutumista tulee seurata ja ohjausta sekä ohjaajakoulutusta tulee kehittää yhdessä kaikkien tiedekuntien, palvelujärjestelmän sekä erikoistuvien avulla.
Pätevä ohjaaja oli nimetty 84 %:lle vastaajista ja koulutusvastaava työpaikkaan oli nimetty 87 %:lle. Vain puolilla erikoistuvista ohjaus toteutui säännöllisesti sekä henkilökohtaisena, ja viidesosa erikoistuvista raportoi, ettei ohjaus toteutunut säännöllisesti eikä henkilökohtaisena, kuitenkin kahdella kolmasosalla toteutui toinen näistä. Alle puolelle vastaajista oli varattu työohjelmaan ohjausta neljä tuntia kuukaudessa ja lähes neljäsosa vastaajista ei saanut osallistua toimipaikkakoulutukseen kahta tuntia viikossa. Säännöllisen ohjauksen toteutumisessa oli erityisesti ongelmia OYS- ja TYKS-erityisvastuualueilla. Näillä alueilla toteutui myös huonommin työaikaan varattu riittävä ohjausaika. Erikoistuvat pitivät ohjausta merkityksellisenä lääkäriksi kasvamisessa ja toimimisessa sekä asennoituivat siihen hyvin. Ohjaukselle annettiin pääosin hyviä arvosanoja.
Aikaisempaan tutkimukseen verrattuna, yleislääketieteen erikoistuvien ohjauksessa voidaan nähdä positiivista muutosta. Kuitenkin parantamisen varaa on etenkin ohjauksen toteutumisessa. Ohjausta arvostetaan ja sitä pidetään pääosin hyvänä. Jatkossa koulutuspaikkakriteerien toteutumista tulee seurata ja ohjausta sekä ohjaajakoulutusta tulee kehittää yhdessä kaikkien tiedekuntien, palvelujärjestelmän sekä erikoistuvien avulla.