"Oot sä aika tien taivaltanut" : Kodin ulkopuolelle sijoitettuina olleiden nuorten itsenäistymiskertomukset
Laitinen, Karoliina (2020)
2020
Elinikäinen oppiminen ja kasvatus, kasvatustieteen maisterin tutkinto - Lifelong Learning and Education, Master of Arts (education)
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-03-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002112004
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002112004
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma tarkastelee kodin ulkopuolelle sijoitettuina olleiden nuorten itsenäistymiskertomusten tapahtumarakenteita, sekä sitä, minkälaisia merkityksiä tutkittavat antavat sosiaaliselle tuelle, koulutukselle sekä toimeentulolle ja työelämälle. Itsenäistymiskertomuksia tutkimalla on tarkoitus lisätä ymmärrystä sijaishuollon asiakkaiden itsenäistymisprosesseista ja sijaishuollon jälkeisestä elämästä.
Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan, minkälaiset lähtökohdat sijaishuolto mahdollistaa sijoitettujen lasten ja nuorten sosiaalisten, kulttuuristen ja taloudellisten pääomien kertymiselle. Aiempien kvantitatiivisten tutkimustulosten mukaan sijaishuollon asiakkaat kohtaavat lukuisia vastoinkäymisiä sijaishuoltoaikoina ja jälkihuollon jälkeisessä elämässä, minkä vuoksi heihin kohdistuu usein huono-osaisuuden leima. Sijaishuollosta itsenäistyville nuorille jätetään liian vähän aikaa ja tilaa harjoitella aikuisuutta.
Tutkielman aineisto on kerätty viideltä informantilta elämäkertahaastatteluiden avulla. Narratiivinen lähestymistapa mahdollisti aineiston tutkimisen kertomuksina ja tarinoina. Tutkimustuloksissa esiteltävät itsenäistymiskertomukset ja Risuista ruusuihin -mallitarina syntyivät tutkittavien ja tutkijan yhteisen tiedonmuodostusprosessin tuloksena.
Tutkittavat kokivat itsenäistymisprosessiensa aikana sijaishuollon sisäisiä ongelmia, koulukiusaamista, yksinäisyyttä, toimeentulovaikeuksia, työttömyyttä sekä mielenterveysongelmia. Edellä mainitut vastoinkäymiset olivat useimmiten väliaikaisia ongelmia tutkittavien kertomuksissa, sillä sijoitetut nuoret löysivät erilaisia selviytymiskeinoja vaikeisiin elämäntilanteisiinsa. Sosiaalisen tuen merkitys korostui kaikissa itsenäistymiskertomuksissa. Tutkittavat useimmiten kokivat, etteivät he saaneet riittävästi tukea sijaishuollon toimijoilta. Sijaishuollon ulkopuolelta saatu tuki taas näyttäytyi keskeisenä voimavarana itsenäistymisprosessien aikana. Esimerkiksi työelämän ja koulutuksen kentiltä saatu myönteinen palaute oli erittäin merkityksellinen itsenäistymistä tukeva tekijä.
Itsenäistymiskertomukset edustivat juonellisesti selviytymistarinoita, sillä tutkittavat kokivat elämänlaatunsa parantuneen merkittävästi sijaishuoltoajoista tähän päivään. Itsenäistymiskertomukset murtavat sijoitettuina olleisiin nuoriin kohdistuvia oletuksia huono-osaisuudesta ja syrjäytymisestä. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten henkilökohtaisten kokemusten kuuleminen on tärkeää, jotta sijaishuollon järjestämistä, kasvuympäristön toimijoiden moniammatillista yhteistyötä ja jälkihuollon tukipalveluita voitaisiin kehittää sijaishuollon asiakkaiden tarpeita vastaaviksi. Erityisesti sijaishuollon aikaisiin tapahtumiin tulisi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota, jotta sijoitetuilla nuorilla olisi paremmat lähtökohdat itsenäistyä.
Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan, minkälaiset lähtökohdat sijaishuolto mahdollistaa sijoitettujen lasten ja nuorten sosiaalisten, kulttuuristen ja taloudellisten pääomien kertymiselle. Aiempien kvantitatiivisten tutkimustulosten mukaan sijaishuollon asiakkaat kohtaavat lukuisia vastoinkäymisiä sijaishuoltoaikoina ja jälkihuollon jälkeisessä elämässä, minkä vuoksi heihin kohdistuu usein huono-osaisuuden leima. Sijaishuollosta itsenäistyville nuorille jätetään liian vähän aikaa ja tilaa harjoitella aikuisuutta.
Tutkielman aineisto on kerätty viideltä informantilta elämäkertahaastatteluiden avulla. Narratiivinen lähestymistapa mahdollisti aineiston tutkimisen kertomuksina ja tarinoina. Tutkimustuloksissa esiteltävät itsenäistymiskertomukset ja Risuista ruusuihin -mallitarina syntyivät tutkittavien ja tutkijan yhteisen tiedonmuodostusprosessin tuloksena.
Tutkittavat kokivat itsenäistymisprosessiensa aikana sijaishuollon sisäisiä ongelmia, koulukiusaamista, yksinäisyyttä, toimeentulovaikeuksia, työttömyyttä sekä mielenterveysongelmia. Edellä mainitut vastoinkäymiset olivat useimmiten väliaikaisia ongelmia tutkittavien kertomuksissa, sillä sijoitetut nuoret löysivät erilaisia selviytymiskeinoja vaikeisiin elämäntilanteisiinsa. Sosiaalisen tuen merkitys korostui kaikissa itsenäistymiskertomuksissa. Tutkittavat useimmiten kokivat, etteivät he saaneet riittävästi tukea sijaishuollon toimijoilta. Sijaishuollon ulkopuolelta saatu tuki taas näyttäytyi keskeisenä voimavarana itsenäistymisprosessien aikana. Esimerkiksi työelämän ja koulutuksen kentiltä saatu myönteinen palaute oli erittäin merkityksellinen itsenäistymistä tukeva tekijä.
Itsenäistymiskertomukset edustivat juonellisesti selviytymistarinoita, sillä tutkittavat kokivat elämänlaatunsa parantuneen merkittävästi sijaishuoltoajoista tähän päivään. Itsenäistymiskertomukset murtavat sijoitettuina olleisiin nuoriin kohdistuvia oletuksia huono-osaisuudesta ja syrjäytymisestä. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten henkilökohtaisten kokemusten kuuleminen on tärkeää, jotta sijaishuollon järjestämistä, kasvuympäristön toimijoiden moniammatillista yhteistyötä ja jälkihuollon tukipalveluita voitaisiin kehittää sijaishuollon asiakkaiden tarpeita vastaaviksi. Erityisesti sijaishuollon aikaisiin tapahtumiin tulisi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota, jotta sijoitetuilla nuorilla olisi paremmat lähtökohdat itsenäistyä.