Tampereen yliopistollisen sairaalan sarkoomatyöryhmän vuosina 2015−2017 käsittelemät potilastapaukset
Nurminen, Noora (2020)
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto - Licentiate of Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-02-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002071930
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202002071930
Tiivistelmä
Mesenkymaalista alkuperää oleva tukikudos käsittää luun, ruston, sidekudoksen, rasvakudoksen, veren ja lihakset. Tukikudoksen kasvaimet jaetaan luukudoksen sekä pehmytkudoksen kasvaimiin, joista pahanlaatuisia kasvaimia kutsutaan sarkoomiksi. Sarkoomat ovat harvinaisia, iän mukana yleistyviä, ja niitä todetaan Suomessa keskimäärin 250 vuodessa.
Tampereen yliopistollisessa sairaalassa toimii moniammatillinen sarkoomatyöryhmä, joka kokoontuu viikoittain keskustelemaan tukikudoksen kasvaimiin liittyvistä lähetteistä sekä todettujen muutosten hoidosta. Diagnosointi pohjautuu kuvantamistutkimuksiin sekä biopsiaan, ja näiden pohjalta potilaan hoito suunnitellaan. Sarkooman parantava hoito on leikkaus, mutta myös sädehoitoa ja kemoterapiaa käytetään joko leikkauksen lisäksi tai tilanteessa, jossa tautia ei enää voida parantaa.
Tässä opinnäytetyössä käsiteltiin vuosien 2015–2017 Tampereen yliopistollisen sairaalan sarkoomatyöryhmän pöytäkirjat sekä viikkotapaamisissa käsiteltyjen sarkoomapotilaiden sairauskertomustekstit. Tiedoista verrattiin tukikudoskasvainten ilmaantuvuutta, sukupuolijakaumaa, tyyppijakaumaa aiheesta aiemmin tehtyjen syventävien opintojen tuloksiin. Lisäksi tutkittiin sarkooman hoitopolun sujuvuutta ajallisesti eri hoidon vaiheissa.
Tuloksissa nähtiin, että potilasmäärä on kasvanut vuosista 2009–2010 alle 400 potilaasta noin 600 potilaaseen vuodessa, pahanlaatuisten tapausten määrän pysyessä suhteellisesti samalla tasolla. Luukudoksen muutosten ja pehmytkudoksen muutosten määrä hyvän- tai pahanlaatuisuus ja sukupuolijakauma ovat pysyneet myös samoina. Sen sijaan keski-ikä on kaikissa kategorioissa hienoisessa nousussa. Lisäksi nähtiin, että miehillä viive oireiden alusta diagnoosiin oli huomattavasti pidempi naisiin verrattuna, joskin hoitojen aloitus oli miehillä naisia aikaisemmin.
Tampereen yliopistollisessa sairaalassa toimii moniammatillinen sarkoomatyöryhmä, joka kokoontuu viikoittain keskustelemaan tukikudoksen kasvaimiin liittyvistä lähetteistä sekä todettujen muutosten hoidosta. Diagnosointi pohjautuu kuvantamistutkimuksiin sekä biopsiaan, ja näiden pohjalta potilaan hoito suunnitellaan. Sarkooman parantava hoito on leikkaus, mutta myös sädehoitoa ja kemoterapiaa käytetään joko leikkauksen lisäksi tai tilanteessa, jossa tautia ei enää voida parantaa.
Tässä opinnäytetyössä käsiteltiin vuosien 2015–2017 Tampereen yliopistollisen sairaalan sarkoomatyöryhmän pöytäkirjat sekä viikkotapaamisissa käsiteltyjen sarkoomapotilaiden sairauskertomustekstit. Tiedoista verrattiin tukikudoskasvainten ilmaantuvuutta, sukupuolijakaumaa, tyyppijakaumaa aiheesta aiemmin tehtyjen syventävien opintojen tuloksiin. Lisäksi tutkittiin sarkooman hoitopolun sujuvuutta ajallisesti eri hoidon vaiheissa.
Tuloksissa nähtiin, että potilasmäärä on kasvanut vuosista 2009–2010 alle 400 potilaasta noin 600 potilaaseen vuodessa, pahanlaatuisten tapausten määrän pysyessä suhteellisesti samalla tasolla. Luukudoksen muutosten ja pehmytkudoksen muutosten määrä hyvän- tai pahanlaatuisuus ja sukupuolijakauma ovat pysyneet myös samoina. Sen sijaan keski-ikä on kaikissa kategorioissa hienoisessa nousussa. Lisäksi nähtiin, että miehillä viive oireiden alusta diagnoosiin oli huomattavasti pidempi naisiin verrattuna, joskin hoitojen aloitus oli miehillä naisia aikaisemmin.