Syöpäpotilaiden läheisten saama psykososiaalinen tuki : Terveydenhuollon ammattilaisten näkökulma

Abstract

Syöpä on maailmanlaajuinen, jatkuvasti lisääntyvä ja erittäin yleinen sairaus. Suomessa syöpä on yksi kansansairauksistamme. Fyysisestä ilmenemismuodosta huolimatta, syöpä on myös psykososiaalisesti erittäin kuormittava sairaus, joka koskettaa potilaan lisäksi hänen läheisiään syvästi. Syöpää sairastavat ihmiset saavat läheisiltään monenlaista tukea sairauden eri vaiheissa sekä konkreettista apua sairaudesta johtuviin erikoisjärjestelyihin. Läheiset ovat myös syöpäsairaille suurin psykososiaalisen tuen tarjoaja. Syöpäpotilaan läheiset asettavat usein omat tarpeensa ja voimavaroistaan huolehtimisen toissijaisiksi sairastuneen henkilön jälkeen. Syövän kanssa eläminen on kuitenkin myös potilaan läheiselle erittäin kuormittavaa. Syöpäpotilaan läheisen psykososiaalinen tukeminen on erittäin tärkeä osa sekä potilaan että läheisen itsensä hyvinvointia. Psykososiaalisen tuen avulla voidaan parantaa, potilaan ja hänen läheistensä, elämänlaatua, ennaltaehkäistä psykososiaalisia ongelmia sekä säästää terveydenhuollon kuluja.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata syöpäpotilaiden läheisten saamaa psykososiaalista tukea terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää syöpäpotilaiden ja heidän läheistensä kokonaisvaltaista hoitoa. Tutkimus on osa, vuonna 2018 alkanutta, tutkimushanketta. Tutkimusaineistona käytettiin 20 asiantuntijahaastattelua, jotka analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen osallistujat työskentelivät suomalaisessa yliopistosairaalassa. He toimivat syövänhoidon poliklinikoilla tai vuodeosastoilla ja heistä kymmenen oli sairaanhoitajaa, viisi lääkäriä ja viisi erityistyöntekijää.

Terveydenhuollon ammattilaiset kuvasivat syöpäpotilaan läheisten saamaa psykososiaalista tukea kattavasti. Tuki nähtiin monimuotoisena tukemisena ja tuen antaminen oli heille tärkeää. Saatu tuki oli sairaalassa aktiivista. Läheisten saama tuki nähtiin kuitenkin puutteellisena. Syöpäpotilaiden läheisten saama psykososiaalinen tuki nähtiin siis tärkeänä ja monivivahteisena, mutta sitä oli saatavilla liian vähän.

Erikoissairaanhoidon syövän vastuualueella on todella paljon potilaita ja heidän määränsä lisääntyy jatkuvasti. Terveydenhuollon ammattilaiset tekevät raskasta työtä niukoilla resursseilla. Ammattilaiset antavat potilaiden läheisille psykososiaalista tukea osaamisensa ja voimavarojensa puitteissa. Kolmannen sektorin tarjoamia tukipalveluja hyödynnetään jonkin verran, mutta yhteistyötä olisi varaa tiivistää. Seuraavaksi olisi aiheellista tutkia, minkälaista psykososiaalista tukea syöpäpotilaan läheiset tarvitsevat, kuka tuen tarjoaa ja miten läheisten huomioiminen saataisiin luonnolliseksi osaksi syöpäpotilaan hoitopolkua.