Vanhemman psykoosi ja perhevuorovaikutus

Abstract

Vanhemman psyykkinen sairaus on suurin riskitekijä ajatellen lapsen psykososiaalista menestymistä aikuisuudessa. Tämä riski välittyy osittain perhevuorovaikutuksen kautta. Perhevuorovaikutusta on aiemmin tutkittu lähinnä perheestä aikuistuvan jälkeläisen psykoosiin sairastumisen yhteydessä. Selvästi vähemmän on tutkimusta lapsiperheistä, joissa vanhemmalla on psykoosi. Olemassa olevat tutkimukset keskittyvät lähinnä lasten kokemuksiin ja heidän selviytymiseensä myöhemmin nuoruudessa ja aikuisuudessa. Sisaruksen sairastama psykoosi saattaa jopa selkiyttää perhevuorovaikutusta ja antaa muille perheenjäsenille taitoja, joita ilman psykoosia ei olisi.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista vuorovaikutus on perheessä, jossa vanhemmalla on jokin psykoosisairaus. Oletuksena oli, että tapausperheissä havaitaan enemmän kommunikaatiohäiriöitä ja ilmapiiriä ja toimintakykyä heikentäviä vuorovaikutusilmiöitä kuin perheissä, joissa vanhemmalla psykoosia ei ole. Aineistoon kuuluu 15 vuosina 1998-2000 tutkittua tapausperhettä ja 15 vuosina 2000-2006 tutkittua verrokkiperhettä. Perheet oli kaltaistettu mm. vanhempien siviilisäädyn ja lasten iän suhteen. Kaksi tutkijaa haastatteli perheet heidän kotonaan ja haastattelut videoitiin. Perheiden vuorovaikutusta tutkittiin Oulun perhearviointiskaalalla (OPAS), Olsonin ympyrämallilla ja Global Assessment of Relational Functioning –arviointiasteikolla (GARF, DSM-IV). Lisäksi kaksi lääketieteen opiskelijaa tutki perhetallenteita sokkoutetusti ilman ääntä selvittääkseen, onko nonverbaali vuorovaikutus tapausperheissä erilaista kuin verrokkiperheissä. Lisäksi perheet arvioitiin kliinisen, perheterapeuttisen näkökulman mukaan ja saatua arviota verrattiin GARF:n tuloksiin.

Kaikilla arviointiasteikoilla tapausperheet saivat huonommat pisteet kuin verrokkiperheet. Selkeitä eroja havaittiin perheen rakenteessa, rajoissa, kommunikaatiossa, tunneilmastossa, koheesiossa, joustavuudessa, ongelmanratkaisussa ja päivittäisten toimintojen sujuvuudessa. Tapausperheet voitiin erottaa verrokkiperheistä nonverbaalin vuorovaikutuksen perusteella 87% tarkkuudella. Vanhemman diagnoosi ei suoraan selittänyt perhevuorovaikutuksen eroja. Tapausperheiden jäsenten välinen vuorovaikutus on erityinen tavalla, joka voidaan tunnistaa sekä erikseen kehitetyillä arviontiasteikoilla että sanatonta vuorovaikutusta havainnoimalla. Tapausperheet ja heidän avuntarpeensa olisi hyvä tunnistaa terveydenhuollossa mahdollisten haitallisten vuorovaikutusmallien muokkaamiseksi ja lapsille mahdollisesti kehittyvien ongelmien ehkäisemiseksi. Perheiden tunnistamisessa voidaan käyttää moniulotteisia mittareita, joilla voidaan saada yksityiskohtaista tietoa perheen kommunikaation rakenteesta. Toisaalta pelkästään nonverbaalin vuorovaikutuksen tarkastelemisen avulla on mahdollista päästä hyvään tarkkuuteen vanhemman psykoosiin liittyvän perhevuorovaikutuksen seulonnassa.

Parental mental illness is a major risk factor for children’s future psycho-social com- petence. This risk is markedly mediated by family interaction. A lot of research exists on interaction in families with adult psychotic offspring. Much less attention has been paid to families with a psychotic parent and children. There is research, how- ever, about children’s experiences and their future prospects. If the psychotic family member is a sibling, the situation may even improve family interaction and provide family members skills otherwise unattainable.

The aim of this study was to explore family interaction with parental psychosis. It was hypothesized that families with parental psychosis would show more disturbed communication, styles of inadequate interaction leading to more dysfunctional emotional climate and weakened family functioning.

The research sample comprised 15 families with a psychotic parent, recruited 1998-2000, and 15 control families, recruited 2000-2006. Control families were matched with parents’ marital status and the age of eldest child. All families with two exceptions were interviewed at home visits and the interviews were videotaped. Families were evaluated clinically and using Global Assessment of Relational Functioning Scale (GARF), Olson Circumplex Model and Oulu Family Rating Scale (OPAS). Clinical evaluation and GARF scores were compared with one another. Non-verbal interaction was studied blindly by two medical students.

All three assessments and clinical evaluation gave the same result: interaction in psychotic families was more disturbed than in control families. Marked differences were found in organization, boundaries, communication, emotional climate, cohesion, adaptability, problem solving and competence in every-day tasks. Psychotic families could be identified with 87 % accuracy in the sample observing non-verbal communication. Parental diagnosis did not explain the differences in interaction. Family interaction in families with parental psychosis is characteristic in ways that are recognizable by using family interaction scales but also by merely observing non- verbal interaction in families. It is of great importance to recognize these families in healthcare so that necessary interactions can be carried out to modify distressing family interaction and to prevent possible harmful consequences to the children. Rating scales may give detailed information about family interaction but good accuracy in screening psychotic families may be reached by observing non-verbal communication.