Perustulo – Kannustinloukkuja, passivoitumista vai todellista vapautta?: Kirjallisuuskatsaus

Abstract

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme on ajastaan jäljessä, monimutkainen ja byrokraattinen. On selvää, että myös järjestelmän on muututtava, kun muun muassa ilmastonmuutos, globalisaatio, yhä pirstaleisempi prekarisoituva työ ja automatisoituminen muokkaavat yhteiskuntaa. Perustulo mielletään usein joko aktivoivaksi työllisyyskannustimeksi tai vastaavasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välineeksi. Ylipäätään perustulokeskustelu kytkeytyy vahvasti käsityksiin yksilön vastuusta ja vapaudesta. Sosiaalityön näkökulmasta sekä perustulon haasteiden että mahdollisuuksien voisi nähdä liittyvän juuri tähän.

Tässä tutkielmassa tarkastelen perustulon vaikutuksia työntekoaktiivisuuteen ja työllistymiseen. Työntekoaktiivisuutta tarkastelen tehtyjen työtuntien ja työssä pysymisen kautta. Nykyisen järjestelmän eräs perustavanlaatuinen ongelma ovat sen luomat kannustinloukut. Muun muassa tähän perustulosta on kaavailtu ratkaisua. Toisaalta perustulo voidaan nähdä myös passivoittavana tekijänä, joka saa ihmiset jäämään kotiin ja jättämään palkkatyöt. Tutkielmassani tarkastelen kirjallisuuskatsauksen keinoin, millaisia vaikutuksia perustulolla todella voisi olla jo työssä olevien toimintaan työmarkkinoilla sekä työttömien työllistymiseen. Tutkimusaineistoni koostuu kymmenestä vertaisarvioidusta kansainvälisestä tutkimusartikkelista, jotka tarkastelevat vastikkeettoman tuen vaikutuksia vastaanottajien toimintaan työmarkkinoilla.

Aineistoni mukaan perustulo ei aiheuta pakoa työmarkkinoilta. Aineisto osoittaa, että perheiden päätulonsaajien tapauksessa viikoittaisten työtuntien taso pysyi lähes perustuloa edeltäneellä tasolla. Muiden kuin perheen päätulonsaajien työtunnit sen sijaan vähenivät hieman, mikä voidaan nähdä siirtymänä usein naisten tekemään ”mahdollistavaan” kotitaloustyöhön. Myös itsensätyöllistäjien kohdalla viikoittaiset työtunnit nousivat hieman, vaikka perustulo ei aineiston perusteella kannustanutkaan yrittäjäksi ryhtymiseen. Aineistoni osoittaa, että ylipäätään perustulonsaajat pysyivät työelämässä vastikkeettomasta tuesta huolimatta. Työllistymisvaikutukset jäivät aineiston mukaan melko mitättömiksi. Havaitut erot perustuloa vastaanottavien työllistymisessä eivät olleet tilastollisesti merkittäviä suuntaan tai toiseen. Sen sijaan aineisto tarjosi todisteita perustulon positiivisesta vaikutuksesta sitä vastaanottavien kokemaan hyvinvointiin. Perustuloa saavat luottivat enemmän muihin ihmisiin ja instituutioihin sekä omaan taloudelliseen pärjäämiseensä. Lisäksi he kokivat perustulon mahdollistaman luovuuden voimaannuttavana.

Tutkielmani perusteella perustulon vaikutukset tehtyihin työtunteihin, työssä pysymiseen tai työllistymiseen ovat melko rajattuja. Vaikutuksia on havaittavissa lähinnä viikoittaisissa työtunneissa. Hyvinvointiin perustulolla näyttää sen sijaan olevan positiivinen vaikutus. Vaikka työllisyysvaikutukset eivät olisikaan huomattavat, ovat hyvinvoinnin kasvu ja perustoimeentulo jo huomattavia saavutuksia nimenomaan sosiaaliturvan mallilta. Pelkkää työmarkkina-aktiivisuuteen keskittyvää näkökulmaa voikin kritisoida siitä, ettei se huomioi perustulon inhimillistä kärsimystä vähentävää ja yksilön itsemääräämisoikeutta ja vapautta tukevaa ulottuvuutta.