Admirabiles mixturae: Ihmekertomukset 1100-luvun historiankirjoituksessa

Abstract

Tarkastelen tutkielmassa ”maallisten” ihmekertomusten (mirabilia) funktioita 1100-luvun englantilaisessa historiankirjoituksessa. 1100-luvulla filosofis-teologiset käsitykset luonnollisesta ja ihmeellisestä olivat murroksessa. Samaan aikaan englantilainen historiankirjoitus monipuolistui ja siihen sisällytettiin monitulkintaisia ihmeellisiä kertomuksia hengistä ja haltioista, ihmissusista ja kummituksista, metamorfooseista ja ennustajista. Tutkin, miten kaksi Englannin ja Walesin rajamailla toiminutta kirjoittajaa, Walter Map ja Gerald Walesilainen, käyttivät ihmekertomuksia osana teoksiaan ja suhteessa intellektuaaliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen ympäristöönsä. Esitän, että ihmekertomukset eivät olleet näille kirjoittajille ainoastaan viihdyttäviä tarinoita tai raportteja poikkeuksellisista, muistiin merkitsemisen arvoisista tapahtumista. Niiden funktiot eivät liioin tyhjene eksemplaarisuuteen, tarinoiden moraaliseen opettavaisuuteen. Tulkitsen Walter Mapin ja Gerald Walesilaisen käyttäneen ihmekertomuksia myös diskursiivisina välineinä poliittisen todellisuuden kommentointiin ja siihen vaikuttamiseen.