Hengitysvajauspotilaiden elämän loppuvaiheen hoito
Kettunen, Siiri (2020)
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto - Licentiate of Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-01-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001281587
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001281587
Tiivistelmä
Kroonisen hengitysvajauksen elinajan ennuste laitehoidon aloituksen jälkeen on suhteellisen lyhyt, joten palliatiivisen hoidon ja elämän loppuvaiheen ennakoiva hoitosuunnitelma tulee tehdä ajoissa. Elämän loppuvaiheen hoidon toteutumisesta hengitysvajauspotilailla Suomessa on vain vähän tutkimustietoa.
Tässä asiakirjatutkimuksessa kerättiin tietoja kuolintodistuksista ja potilasasiakirjoista 157:ltä potilaalta, joille oli aloitettu hengitysvajauksen vuoksi kaksoispaineventilaatiohoito 1.1.2012-31.12.2015 välisenä aikana ja jotka olivat menehtyneet vuoden 2016 loppuun mennessä. Potilaiden sairaskertomuksista ja kuolintodistuksista tallennettiin tiedot elämän loppuvaiheen hoidosta, diagnooseista, hoitosuunnitelmista ja muista taustatiedoista.
Potilaille oli tehty hyvin do not resuscitate (DNR) -päätöksiä (63,7 %), mutta hoitolinjauksia oli vain vähän: 24,8 %:lla palliatiivinen hoitolinjaus ja 16,6 %:lla saattohoitopäätös. DNR-päätökset tehtiin keuhkoparenkyymisairauksia sairastavilla potilailla keskimäärin 14 vuorokautta ennen kuolemaa. Potilaista 48 % hakeutui viimeiselle hoitojaksolle päivystyksen kautta.
Potilaiden pitkälle edennyt sairaus tunnistettiin suhteellisen hyvin DNR-päätösten yleisyyden perusteella. Hoitolinjauksien vähyys ja runsas hakeutuminen päivystykseen kertovat mahdollisesti puuttuvasta palliatiivisesta hoitopolusta, jonka muotoutuminen vaatisi systemaattista hoitosuunnitelmien tekoa. Jatkossa olisi tarpeen tutkia prospektiivisesti elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelmien vaikuttavuutta hoitopolkuihin.
Tässä asiakirjatutkimuksessa kerättiin tietoja kuolintodistuksista ja potilasasiakirjoista 157:ltä potilaalta, joille oli aloitettu hengitysvajauksen vuoksi kaksoispaineventilaatiohoito 1.1.2012-31.12.2015 välisenä aikana ja jotka olivat menehtyneet vuoden 2016 loppuun mennessä. Potilaiden sairaskertomuksista ja kuolintodistuksista tallennettiin tiedot elämän loppuvaiheen hoidosta, diagnooseista, hoitosuunnitelmista ja muista taustatiedoista.
Potilaille oli tehty hyvin do not resuscitate (DNR) -päätöksiä (63,7 %), mutta hoitolinjauksia oli vain vähän: 24,8 %:lla palliatiivinen hoitolinjaus ja 16,6 %:lla saattohoitopäätös. DNR-päätökset tehtiin keuhkoparenkyymisairauksia sairastavilla potilailla keskimäärin 14 vuorokautta ennen kuolemaa. Potilaista 48 % hakeutui viimeiselle hoitojaksolle päivystyksen kautta.
Potilaiden pitkälle edennyt sairaus tunnistettiin suhteellisen hyvin DNR-päätösten yleisyyden perusteella. Hoitolinjauksien vähyys ja runsas hakeutuminen päivystykseen kertovat mahdollisesti puuttuvasta palliatiivisesta hoitopolusta, jonka muotoutuminen vaatisi systemaattista hoitosuunnitelmien tekoa. Jatkossa olisi tarpeen tutkia prospektiivisesti elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelmien vaikuttavuutta hoitopolkuihin.