Tapaustutkimus lapsen kielellisen kehityksen piirteistä iässä 1;2–2;1
Nieminen, Minna (2020)
2020
Suomen kielen tutkinto-ohjelma, filosofian maisterin tutkinto - Degree Programme in Finnish Language, Master of Arts
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-02-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001271574
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001271574
Tiivistelmä
Tutkielma on tapaustutkimus Moona-nimisen lapsen kielellisestä kehityksestä, jossa pääpaino on holofrastisissa ilmauksissa ja sanastossa. Aineisto on kerätty oman lapsen puheesta äänittämällä sekä kirjallisesti päiväkirjamenetelmällä lapsen iässä 1;2–2;1. Tutkielman aineistonkeruu alkoi lapsen ollessa esileksikaalisella kaudella ja päättyi systemaattisen fonologisen kehityksen kauden alettua.
Tutkielma on laadullinen seuruututkimus, jossa on käytetty menetelminä luokittelua sekä vertailua. Tutkielma pohjautuu käyttöpohjaiseen kielioppikäsitykseen. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
1. Miten Moonan kieli kehittyi seuruun aikana?
2. Millaisia holofrastisia ilmauksia Moona käytti?
3. Millaisia piirteitä ilmeni Moonan sanaston kehityksessä?
Tutkimuksen tavoite on ensinnäkin saada kokonaiskuva yhden lapsen kielen kehityksestä seuruuaikana, mitä ensimmäinen tutkimuskysymys käsittelee. Toiseksi tavoitteena on saada tarkempi käsitys lapsen käyttämistä holofrastisista ilmauksista sekä sanaston kehityksestä. Tutkimuskysymykset 2 ja 3 siis tarkentavat kysymystä 1.
Holofrastiset ilmaukset on luokiteltu Hallidayn (1975) kielen funktioiden mukaan verraten Kauppisen (1981) vastaavanlaiseen aineistoon. Holofraasit on jaettu viiteen eri funktioon: instrumentaaliseen, säätelevään, vuorovaikutteiseen, personaaliseen sekä heuristiseen. Luokittelu osoittautui osittain hankalaksi, koska joillakin ilmauksilla oli useampi funktio ja joillakin taas funktio voitiin tulkita eri tavoin. Suurpiirteisesti luokiteltaessa funktiot kuitenkin voidaan nähdä toimiviksi.
Sanastoa käydään kokoavasti ja tiiviisti läpi sanojen äännerakenteen, tavumäärän kehityksen, fonologisten prosessien sekä homofonian näkökulmista. Esimerkiksi taipumus kaksitavuisuuteen osoittautui tämän tutkielman informantilla vahvaksi.
Tutkielma on laadullinen seuruututkimus, jossa on käytetty menetelminä luokittelua sekä vertailua. Tutkielma pohjautuu käyttöpohjaiseen kielioppikäsitykseen. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
1. Miten Moonan kieli kehittyi seuruun aikana?
2. Millaisia holofrastisia ilmauksia Moona käytti?
3. Millaisia piirteitä ilmeni Moonan sanaston kehityksessä?
Tutkimuksen tavoite on ensinnäkin saada kokonaiskuva yhden lapsen kielen kehityksestä seuruuaikana, mitä ensimmäinen tutkimuskysymys käsittelee. Toiseksi tavoitteena on saada tarkempi käsitys lapsen käyttämistä holofrastisista ilmauksista sekä sanaston kehityksestä. Tutkimuskysymykset 2 ja 3 siis tarkentavat kysymystä 1.
Holofrastiset ilmaukset on luokiteltu Hallidayn (1975) kielen funktioiden mukaan verraten Kauppisen (1981) vastaavanlaiseen aineistoon. Holofraasit on jaettu viiteen eri funktioon: instrumentaaliseen, säätelevään, vuorovaikutteiseen, personaaliseen sekä heuristiseen. Luokittelu osoittautui osittain hankalaksi, koska joillakin ilmauksilla oli useampi funktio ja joillakin taas funktio voitiin tulkita eri tavoin. Suurpiirteisesti luokiteltaessa funktiot kuitenkin voidaan nähdä toimiviksi.
Sanastoa käydään kokoavasti ja tiiviisti läpi sanojen äännerakenteen, tavumäärän kehityksen, fonologisten prosessien sekä homofonian näkökulmista. Esimerkiksi taipumus kaksitavuisuuteen osoittautui tämän tutkielman informantilla vahvaksi.