Ovulaatioinduktiohoidon raskaustuloksiin vaikuttavat tekijät
Hentinen, Emilia (2020)
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto - Licentiate of Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-02-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001251538
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001251538
Tiivistelmä
Tahatonta lapsettomuutta kokee jossain vaiheessa elämäänsä n. 15 % pariskunnista. Ovulaatioinduktiolla voidaan hoitaa niitä lapsettomuudesta kärsiviä potilaita, joilla on ovulaatiohäiriö. Ovulaatiohäiriö aiheutuu hypotalamus-hypofyysi-munasarja-akselin toimintahäiriöstä. Yleisimmin taustalla on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS), yli- tai alipaino, kroonisen sairauden huono hoitotasapaino tai geneettinen häiriö. Ovulaatiohäiriön oireita ovat epäsäännöllinen kuukautiskierto, kuukautiskierron piteneminen tai kuukautisten poisjäänti. Ovulaatioinduktiohoidoissa voidaan käyttää joko aromataasin estäjiä, klomifeenia, gonadotropiineja tai näiden yhdistelmiä. Lisäksi ylipainoisilla potilailla hoitoon saatetaan lisätä metformiini.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millä ovulaatioinduktiomenetelmällä saadaan parhaat raskaustulokset ja mitkä potilaskohtaiset taustatekijät vaikuttavat ovulaatioinduktion onnistumiseen. Tutkimusaineisto käsitti 122 vuonna 2015 Taysin Hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalla ovulaatioinduktiohoidettua potilasta, joille tehtiin tarkastelujakson aikana yhteensä 222 hoitosykliä. Tilastollisesti merkitsevä yhteys löydettiin kuukautiskierron pituuden ja raskaustulosten välillä; ovulaatioinduktiosta hyötyivät erityisesti ne, joiden kuukautiskierto oli pidentynyt. Myös potilaan matalampi FSH-pitoisuus näytti korreloivan hoidon onnistumisen todennäköisyyteen. Ovulaatioinduktion onnistumisen todennäköisyys oli parempi normaalipainoisilla ja lievästi ylipainoisilla potilailla, mutta merkittävä ylipaino heikensi raskautumisen todennäköisyyttä. Lääkehoidoista parhaat raskaustulokset saatiin klomifeenin ja gonadotropiinien yhdistelmällä, jolla oli myös korkein riski monisikiöraskauteen.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millä ovulaatioinduktiomenetelmällä saadaan parhaat raskaustulokset ja mitkä potilaskohtaiset taustatekijät vaikuttavat ovulaatioinduktion onnistumiseen. Tutkimusaineisto käsitti 122 vuonna 2015 Taysin Hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalla ovulaatioinduktiohoidettua potilasta, joille tehtiin tarkastelujakson aikana yhteensä 222 hoitosykliä. Tilastollisesti merkitsevä yhteys löydettiin kuukautiskierron pituuden ja raskaustulosten välillä; ovulaatioinduktiosta hyötyivät erityisesti ne, joiden kuukautiskierto oli pidentynyt. Myös potilaan matalampi FSH-pitoisuus näytti korreloivan hoidon onnistumisen todennäköisyyteen. Ovulaatioinduktion onnistumisen todennäköisyys oli parempi normaalipainoisilla ja lievästi ylipainoisilla potilailla, mutta merkittävä ylipaino heikensi raskautumisen todennäköisyyttä. Lääkehoidoista parhaat raskaustulokset saatiin klomifeenin ja gonadotropiinien yhdistelmällä, jolla oli myös korkein riski monisikiöraskauteen.