Moraalinen järkeily ja yhteydenpidon rajoittaminen sijaishuollossa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, millaista moraalista järkeilyä lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijät käyttävät rajoittaessaan yhteydenpitoa. Tutkielman tavoitteena on kuvata millä tavoin yhteydenpitoa rajoitetaan, keneen rajoituksia kohdistetaan sekä millaisissa tilanteissa rajoitustoimenpiteitä katsotaan tarpeellisiksi. Tutkielmani aineisto koostuu erään tutkimuskaupungin sosiaalitoimessa tehdyistä hallintopäätöksistä yhteydenpidon rajoittamisesta vuodelta 2018. Päätöksiä on yhteensä 32 kappaletta.

Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä olen käyttänyt moraalista järkeilyä. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja analyysitapana on käytetty sisällönanalyysia. Aineistoa on analysoitu pääosin aineistolähtöisesti. Analyysi sisältää osittain teoriaohjaavia elementtejä, sillä tulkintaa on tehty moraalisen järkeilyn kautta.

Tutkielmani kannalta olennaiset teemat koostuvat lapsen taustasta, yhteydenpidon merkityksestä lapselle, rajoitustoimenpiteen kohteena olevasta henkilöstä, asiantuntijoiden näkemyksistä ja kannanotoista sekä sosiaalityöntekijän päätöksestä moraalisen järkeilyn tuloksena. Yhteydenpidon rajoitukset liittyivät esimerkiksi yhteydenpidon toteuttamistapaan, tapaamistiheyteen tai tapaamisten määrään. Ne kohdistuivat useimmiten lapsen biologisiin vanhempiin tai vanhempaan. Moraalinen järkeily liittyi puolestaan lapsen osallisuuden ja lapsen edun välisiin tulkintoihin, lapsen suojelun ja vanhempien oikeuksien tunnistamisen välille, ratkaisukeskeiseen pohdintaan ja tulevaisuuden ennakointiin.

Johtopäätöksenä voidaan todeta yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen syntyvän perusteellisen harkinnan tuloksena. Yksiselitteistä vastausta ei kuitenkaan ole siihen, minkälaista moraalista järkeilyä sosiaalityöntekijät käyttävät rajoittaessaan yhteydenpitoa. Päätöksentekoon liittyvä harkintaprosessi on kompleksinen, ja sitä ohjaavat muun muassa lastensuojelulain periaatteet, lasten kokemukset, vanhempien oikeudet sekä asiantuntijoiden kannanotot. Toisaalta yhteydenpidon rajoittaminen perustuu aina tapauskohtaiseen harkintaan. Yhteydenpidon rajoittamista koskevaa päätöksentekoa voidaan luonnehtia erityisen haastavaksi ammatilliseettiseksi harkintaprosessiksi, joka syntyy lopulta moraalisen järkeilyn tuloksena.

This master’s thesis examines moral reasoning and restrictions on contact in child protection in out-of-home placements. The purpose of this study is also to investigate how the contact is restricted, to whom restrictions are imposed and in which situations restrictive measures are considered necessary. The material of my thesis consists of social workers’ administrative decisions in a research city made to restrict contact in year 2018 and there is a total of 32 decisions.

The theoretical framework I’ve used is the concept of moral reasoning. The research is qualitative and I have used content analysis as the method of analysis. The content has mainly been analysed relying on the collected data, but the analysis consists partly of theoryguiding elements, as the interpretation has been done through the concept of moral reasoning.

The topics relevant to my thesis consists of the background of the child and how the communication affects the child, to whom the restriction is imposed, the views and opinions of professionals and finally the social worker’s administrative decision as a result of moral reasoning. Restrictive measures were related, for instance, to how often the parents or other relatives were allowed to meet the child or in which way they were allowed to communicate with each other. Moral reasoning on the other hand dealt with the questions about child involvement and the interpretation of the child’s best interests, the competing principles between child protection and the recognition of parental rights, solution-oriented reflection and anticipation of the future.

In conclusion, the decision to restrict contact is a result of careful consideration. However, there are no unambiguous answers to the kind of moral reasoning that social workers use to restrict contact. The decision-making process is complex and it is defined by the law, children’s experiences, parental rights and the opinions of professionals. On the other hand, it is always based on an individual consideration. All in all, the decision making to restrict contact can be characterized as a particularly challenging process that consists of professional and ethical reflection and ultimately results from moral reasoning.