Äärettömyys runositaattien takana – Marko Hautalan romaanin Kuokkamummo intertekstuaaliset yhteydet Eeva-Liisa Mannerin runoihin ”Assimilaatio” ja ”Teen elämästäni runon”

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Marko Hautalan romaania Kuokkamummo (2014) ja sen intertekstuaalisia suhteita Eeva-Liisa Mannerin runoihin. Teoksessa käytetään sitaatteja Mannerin runoista ”Assimilaatio” (Kirjoitettu kivi, 1966) ja ”Teen elämästäni runon” (Tämä matka, 1956), jolloin niiden voi nähdä toimivan Kuokkamummon subteksteinä. Tutkimuskysymykseksi nousee, millainen on Kuokkamummon ja Mannerin runojen välinen intertekstuaalinen suhde. Millaisia yhdistäviä elementtejä teoksella ja runoilla on ja millä tavoin romaania voi tulkita runojen kautta? Intertekstuaalisena teoriataustana tutkielmassa toimii Kiril Taranovskin subtekstiteoria ja metodi. Taranovski on määritellyt erilaisia tapoja, joilla teksti on suhteessa aiempaan tekstiin, eli subtekstiinsä. Tekstien suhteen määrittämisen jälkeen niitä voidaan tulkita yhdessä. Sitaatti määritellään tutkielmassa alakäsitteenä intertekstuaalisuudelle, tarkoittaen suoraa tai lähes sanatarkkaa lainausta toisesta tekstistä. Lisäksi tutkielmassa määritellään sitaattien tapaa esiintyä tekstissä Heinrich F. Plettin luokittelun avulla. Kuokkamummossa runot ovat keskeisessä asemassa. Yksi teoksen päähenkilöistä on intohimoinen runojen lukija ja hänen kauttaan teokseen tuodaan runositaatteja. Mainittujen runojen lisäksi teoksessa lainataan muitakin runoja ja runoilijoiden nimiä, mutta nimetyt Mannerin runot toistuvat teoksen sivuilla useimmin, jolloin ne ovat rajautuneet tutkimuksen keskiöön. Teoksessa runositaateille muodostuu merkityksensä, mutta tulkitessa Kuokkamummoa näiden runojen läpi voidaan niiden tulkita tukevan teoksen tarinaa, sisältävän yhteisiä elementtejä ja avaavan teoksen henkilöhahmojen motiiveja toimia.