Yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturva: yrittäjä vai palkansaaja?
Leivaara, Aino (2020)
2020
Hallintotieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Degree Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-03-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001201425
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001201425
Tiivistelmä
Työttömyysturvajärjestelmä on aikoinaan kehitetty vastaamaan väliaikaisiin ja lyhyisiin työttömyysjaksoihin, mutta työelämän muutokset – kuten uudet työllistymisen muodot – aiheuttavat ongelmia järjestelmän toimivuuden kannalta. Työttömyysturvan näkökulmasta yrittäjän ja palkansaajan välinen rajanveto on muuttuvien työnteon muotojen myötä yhä useimmissa tilanteissa hyvin tulkinnanvaraista. Yrittäjän perheenjäsenen asema sijoittuu näiden kahden ansiotyön väliselle alueelle.
Tutkimukseni tavoitteenani on selvittää, miten lainsäädäntö sääntelee yrittäjän perheenjäsenen asemaa ja milloin yrittäjän perheenjäsenelle syntyy oikeus saada työttömyysturvaa? Keskeisenä teemana on yritystoiminnan ja palkkatyön välinen jännite. Tutkimuksessa kuvataan yrittäjän perheenjäsenen asemaan liittyviä ongelmakohtia, joista pääosa liittyy työttömyysturvan saamisen työvoimapoliittisten edellytysten selvittämiseen, koska niiden osalta tulkinta- ja harkintavallan käyttömahdollisuus on suurin. Tutkielmassa tarkastellaan yrittäjän perheenjäsenen asemaa ensi sijassa työttömyysturvalainsäädännön kautta ottaen kuitenkin huomioon työlainsäädännön, sosiaaliturvalainsäädännön kuin myös perustuslaillisenkin lainsäädännön. Oikeusperiaatteiden välistä painoarvoa joudutaankin punnitsemaan erityisesti työttömyysturvan kiperissä tulkintatilanteissa.
Työttömyysturvan saaminen riippuu henkilön työttömyysturvaoikeudellisesta asemasta, joka ei kuitenkaan aina ole selvä työnhakijalle kuin myöskään lainsäädännön toimeenpanijalle, vaan edellyttää työttömyysturvalainsäädännön tulkintaa. Monimutkaisen sääntelyn vuoksi yrittäjän perheenjäsenen on vaikeaa tunnistaa tilanne, jossa hän on työttömyysturvalain tarkoittamassa yrittäjän asemassa. Henkilö ei voi myöskään itse määrätä sitä, pidetäänkö häntä työttömyysturvan kannalta yrittäjänä, yrittäjän perheenjäsenenä vai palkansaajana. Näiden välinen rajanveto ratkaistaan viime kädessä kokonaisharkinnan avulla, joka taas aiheuttaa monia erilaisia ongelmatilanteita kuten yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan vaarantumisen.
Tutkimukseni tavoitteenani on selvittää, miten lainsäädäntö sääntelee yrittäjän perheenjäsenen asemaa ja milloin yrittäjän perheenjäsenelle syntyy oikeus saada työttömyysturvaa? Keskeisenä teemana on yritystoiminnan ja palkkatyön välinen jännite. Tutkimuksessa kuvataan yrittäjän perheenjäsenen asemaan liittyviä ongelmakohtia, joista pääosa liittyy työttömyysturvan saamisen työvoimapoliittisten edellytysten selvittämiseen, koska niiden osalta tulkinta- ja harkintavallan käyttömahdollisuus on suurin. Tutkielmassa tarkastellaan yrittäjän perheenjäsenen asemaa ensi sijassa työttömyysturvalainsäädännön kautta ottaen kuitenkin huomioon työlainsäädännön, sosiaaliturvalainsäädännön kuin myös perustuslaillisenkin lainsäädännön. Oikeusperiaatteiden välistä painoarvoa joudutaankin punnitsemaan erityisesti työttömyysturvan kiperissä tulkintatilanteissa.
Työttömyysturvan saaminen riippuu henkilön työttömyysturvaoikeudellisesta asemasta, joka ei kuitenkaan aina ole selvä työnhakijalle kuin myöskään lainsäädännön toimeenpanijalle, vaan edellyttää työttömyysturvalainsäädännön tulkintaa. Monimutkaisen sääntelyn vuoksi yrittäjän perheenjäsenen on vaikeaa tunnistaa tilanne, jossa hän on työttömyysturvalain tarkoittamassa yrittäjän asemassa. Henkilö ei voi myöskään itse määrätä sitä, pidetäänkö häntä työttömyysturvan kannalta yrittäjänä, yrittäjän perheenjäsenenä vai palkansaajana. Näiden välinen rajanveto ratkaistaan viime kädessä kokonaisharkinnan avulla, joka taas aiheuttaa monia erilaisia ongelmatilanteita kuten yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan vaarantumisen.