Missä mennään puheviestinnässä? : Kieli- ja viestintäopintojen puheviestinnän opetuksen nykytilanne ja muutokset
Okkonen, Hannu (2020)
2020
Puheviestinnän maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Speech Communication
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-02-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001191389
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001191389
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään yliopistoissa tarjottavan, kieli- ja viestintäopintojen osana olevan puheviestinnän kurssin nykytilannetta ja muutoksia. Tutkielma on jatkumoa Lehtosen, Valokorven ja Niemen (1981), Hyvärisen, Gerlanderin, Almonkarin ja Isotaluksen (2006) sekä Kaipomäen (2011) tekemiin kyselyihin.
Tässä opinnäytetyössä empiirinen aineisto koostuu kieli- ja viestintäopintojen puheviestinnän opettajien kokemuksista, jotka selvitettiin kyselytutkimuksen avulla. Empiiriseen aineeseen liittyy uusintatutkimuksen periaatteiden mukaisesti edellisten kyselytutkimusten tulokset. Tässä tutkielmassa empiirinen osuus päättyy analyysiin, jossa vertaillaan edellisten tutkimusten ja oman tutkimukseni tuloksia.
Kyselytutkimus tehtiin syksyllä 2019 sähköisellä lomakkeella. Sähköinen lomake koostui avoimista ja suljetuista kysymyksistä. Avoimien kysymysten vastaukset teemoiteltiin ja ryhmiteltiin. Suljettujen kysymyksien vastauksia kuvailtiin keskiarvon, moodin, mediaanin, mainintojen määrän ja prosenttiosuuksien kautta. Ryhmien välisiä eroja testattiin Mann-Whitney U-testin avulla.Avoimien ja suljettujen kysymysten vastauksia analysoitiin täydentävästi ja toisiaan selittävästi. Kyselyyn vastasi 34 kieli- ja viestintäopintojen puheviestinnän opettajaa 11 yliopistosta ja yhdestä ammattikorkeakoulusta.
Tulosten perusteella puheviestinnän opetus on muuttunut joltain osin. Opettajien professionaalisuus on kehittynyt ja opettajien puheviestinnän opintojen määrä noussut. Kieli- ja viestintäopintojen puheviestinnän kurssi on opintopistemäärältään pienentynyt, mutta sisältää enemmän suoritteita, on koulutusalakohtaisempi ja kurssia integroidaan aineopintoihin enemmän kuin aiemmin. Kurssia ei enää suoriteta pelkästään kasvokkaisella opetuksella, vaan 85% vastaajista käyttää verkko-opetusta, opetus on sulautuvaa oppimista tai monimuoto-oppimista. Kieli- ja viestintäopintojen puheviestinnän opetus on kasvokkaisessa opetuksessa ryhmässä oppimista ja oppimisen työkaluina käytetään osallistavia menetelmiä. Opetuksessa palautteen antaminen ja saaminen ovat myös tärkeitä työkaluja.
Vastaajat arvioivat myös oppilaiden opetus- ja sisältötavoitteiden saavuttamista. Tavoitteet saavutetaan kandidaatin ja maisterin tason opinnoissa asteikolla 1–5 tuloksella 4 eli ”melko hyvin”. Opetusministeriön (2004) riittävä ja hyvä kieli- ja viestintätaito saavutetaan vain kandidaatin tason opinnoissa. Opetuksen tavoitteiden saavuttamista selvitettiin myös jakamalla vastaajia ryhmiin uusintatutkimuksen mukaisesti: päteviin ja epäpäteviin opettajiin sekä pitkän ja lyhyen työkokemuksen opettajiin. Vastaajien jakaminen ryhmiin ei tuottanut merkittäviä eroja opiskelijoiden tavoitteiden saavuttamisen suhteen.
Johtopäätöksien yhteydessä on sovellusehdotuksia, joiden avulla tutkielman tietoa voidaan hyödyntää konkreettisesti. Sovellusehdotuksina on opettajien oma verkosto, kansallinen 1 op verkkokurssi, yhtenäinen kieli- ja viestintäopintojen puheviestinnän opetuksen ja osaamisen arviointikysely sekä yritysten kanssa yhteistyössä tehtävä verkko-opintosisältökokonaisuus.
Tutkielma lisää kieli- ja viestintäopintojen puheviestinnän asiantuntijoiden oman alansa opetuksen ymmärrystä. Tutkielma on osa yhteiskunnallisesti tärkeään keskustelua viestintäosaamisesta työpaikoilla ja sen opettamisesta.
Tässä opinnäytetyössä empiirinen aineisto koostuu kieli- ja viestintäopintojen puheviestinnän opettajien kokemuksista, jotka selvitettiin kyselytutkimuksen avulla. Empiiriseen aineeseen liittyy uusintatutkimuksen periaatteiden mukaisesti edellisten kyselytutkimusten tulokset. Tässä tutkielmassa empiirinen osuus päättyy analyysiin, jossa vertaillaan edellisten tutkimusten ja oman tutkimukseni tuloksia.
Kyselytutkimus tehtiin syksyllä 2019 sähköisellä lomakkeella. Sähköinen lomake koostui avoimista ja suljetuista kysymyksistä. Avoimien kysymysten vastaukset teemoiteltiin ja ryhmiteltiin. Suljettujen kysymyksien vastauksia kuvailtiin keskiarvon, moodin, mediaanin, mainintojen määrän ja prosenttiosuuksien kautta. Ryhmien välisiä eroja testattiin Mann-Whitney U-testin avulla.Avoimien ja suljettujen kysymysten vastauksia analysoitiin täydentävästi ja toisiaan selittävästi. Kyselyyn vastasi 34 kieli- ja viestintäopintojen puheviestinnän opettajaa 11 yliopistosta ja yhdestä ammattikorkeakoulusta.
Tulosten perusteella puheviestinnän opetus on muuttunut joltain osin. Opettajien professionaalisuus on kehittynyt ja opettajien puheviestinnän opintojen määrä noussut. Kieli- ja viestintäopintojen puheviestinnän kurssi on opintopistemäärältään pienentynyt, mutta sisältää enemmän suoritteita, on koulutusalakohtaisempi ja kurssia integroidaan aineopintoihin enemmän kuin aiemmin. Kurssia ei enää suoriteta pelkästään kasvokkaisella opetuksella, vaan 85% vastaajista käyttää verkko-opetusta, opetus on sulautuvaa oppimista tai monimuoto-oppimista. Kieli- ja viestintäopintojen puheviestinnän opetus on kasvokkaisessa opetuksessa ryhmässä oppimista ja oppimisen työkaluina käytetään osallistavia menetelmiä. Opetuksessa palautteen antaminen ja saaminen ovat myös tärkeitä työkaluja.
Vastaajat arvioivat myös oppilaiden opetus- ja sisältötavoitteiden saavuttamista. Tavoitteet saavutetaan kandidaatin ja maisterin tason opinnoissa asteikolla 1–5 tuloksella 4 eli ”melko hyvin”. Opetusministeriön (2004) riittävä ja hyvä kieli- ja viestintätaito saavutetaan vain kandidaatin tason opinnoissa. Opetuksen tavoitteiden saavuttamista selvitettiin myös jakamalla vastaajia ryhmiin uusintatutkimuksen mukaisesti: päteviin ja epäpäteviin opettajiin sekä pitkän ja lyhyen työkokemuksen opettajiin. Vastaajien jakaminen ryhmiin ei tuottanut merkittäviä eroja opiskelijoiden tavoitteiden saavuttamisen suhteen.
Johtopäätöksien yhteydessä on sovellusehdotuksia, joiden avulla tutkielman tietoa voidaan hyödyntää konkreettisesti. Sovellusehdotuksina on opettajien oma verkosto, kansallinen 1 op verkkokurssi, yhtenäinen kieli- ja viestintäopintojen puheviestinnän opetuksen ja osaamisen arviointikysely sekä yritysten kanssa yhteistyössä tehtävä verkko-opintosisältökokonaisuus.
Tutkielma lisää kieli- ja viestintäopintojen puheviestinnän asiantuntijoiden oman alansa opetuksen ymmärrystä. Tutkielma on osa yhteiskunnallisesti tärkeään keskustelua viestintäosaamisesta työpaikoilla ja sen opettamisesta.