Punaiset tykit: punakaartien tykistö sisällissodan alkupuolella 1918

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoite on selvittää Suomen sisällissodan punaisten tykistön käyttöä, koulutusta, organisaatiota ja ampumatekniikkaa ensisijaisesti punaisten rintamaraporttien pohjalta sodan alkupuolella ennen ratkaisutaisteluita. Suomen sisällissota käytiin vuoden 1918 talven ja kevään aikana punaisten ja valkoisten välillä. Tykistö oli merkittävä aselaji, jolla ratkaistiin taisteluita maailmalla, mutta tykistön käyttöön koulutettuja suomalaisia ei ollut punaisten puolella ennen sotaa. Punaiset joutuivat kehittämään tykistön organisaation ja koulutuksen kiireellä ennen taisteluita. Tykistön aseet, kouluttajat ja joissakin tapauksissa johtajat ja jopa tykkimiehet olivat venäläisiä. Venäläisten osuus aselajissa väheni sodan edistyessä, sillä suurin osa Suomessa olleista venäläisistä palasi Venäjälle kevään aikana. Tykistöllä ei ollut koko sodan mittakaavassa pulaa ammuksista eikä aseista, mutta joillakin paikkakunnilla esiintyi puutteita. Suurin haaste oli pula koulutetuista tykkimiehistä, minkä vuoksi suuri määrä tykkejä jäi käyttämättä. Yleisin tykki punakaartin tykistössä oli venäläinen 76mm kanuuna vuodelta 1902. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset ovat punakaartin tykkien käyttötapojen selvittäminen eri taktisissa tilanteissa. Punakaarti käytti tykkejään erillisissä tykistöyksiköissä, joilla oli omat johtajat. Tykistö ampui pääsääntöisesti suora-ammuntaa jalkaväen tukena. Vain poikkeukselliset yksiköt kykenivät tehokkaaseen epäsuoran tulen käyttöön. Tykkien käyttö oli tärkeää etenkin hyökkäyksessä, jossa linnoittautuneiden valkoisten lyöminen vaati usein tykistön tukea. Selustan puhdistamisessa taistelut olivat voimasuhteiltaan hyvin epätasaisia, joten tykkejä ei voi pitää välttämättöminä, vaikka ne olivatkin hyödyllisiä. Puolustuksessa tykkien tehtävänä oli lähinnä valkoisten tykkien vaientaminen ja vetäydyttäessä tykkejä oli usein liian vaikea liikuttaa hangessa, joten ne hylättiin herkästi. Tykkimiesten ammattitaidon puute rajoitti merkittävästi tapoja, joilla tykkejä voitiin käyttää. Runsas ammusten käyttö ja tykkien suuri määrä, noin sata putkea, mahdollistivat tehokkaan ammunnan joissakin taisteluissa koulutustason alhaisuudesta huolimatta. Toisissa taisteluissa tykkien suuresta määrästä huolimatta vaikutus jäi vähäiseksi. Eri tuliyksiköiden kyvyt vaihtelivat suuresti yksittäin toimivista vain suora-ammuntaan kykenevistä yksiköistä aina epäsuoraa tulta ampuneisiin raskaisiin pattereihin.