Rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelukäsittelyn tulevat muutokset OECD:n ohjeluonnoksen valossa

Abstract

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö julkaisi heinäkuussa 2018 pitkään odotetun ohjeluonnoksen koskien rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelukäsittelyä ja markkinaehtoisuuden määrittämistä. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää vertailemalla ohjeluonnosta aiempaan ohjeistukseen ja oikeuskäytäntöön, millaisia muutoksia rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelukäsittelyyn on tiedossa. Tutkimuksessa keskityn käsittelemään luottoluokituksen määrittämistä ja käyttöä, cash pooling järjestelyitä sekä takauksien ja vakuuksien markkinaehtoisen palkkion määräytymistä. Tutkimuksessa selvitetään, miten luottoluokitus tulee uuden ohjeistuksen perusteella määrittää ja mitä asioita määrittäessä tulee ottaa huomioon. Cash pooling järjestelyiden osalta selvitetään, miten hyöty allokoidaan ja jäsenet palkitaan markkinaehtoisesti. Takauksien ja vakuuksien osalta selvitetään erilaiset takaus- ja vakuustyypit sekä miten palkkio tulee määrittää. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään mitä haasteita ja erityispiirteitä rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelussa esiintyy nyt ja tulevaisuudessa.

Tutkimustulokset osoittavat, että rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelukäsittelyssä siirrytään yhä enemmän pois puhtaasta erillisyhtiöperiaatteesta ja korostetaan konserniin kuulumisen vaikutusta ja implisiittistä tukea. Implisiittinen tuki vaikuttaa oleellisesti yhtiön riskiin ja riski on oleellisessa osassa markkinaehtoisen hinnan määrittämisessä ja hyötyjen allokoinnissa. Tutkimuksessa käy kuitenkin ilmi, että muissa järjestön jäsenmaissa implisiittisen tuen vaikutus on tullut esiin oikeustapauksissa jo ennen ohjeluonnosta, joten uuden ohjeistuksen voidaan odottaa yhtenäistävän siirtohinnoittelukäsittelyä. Implisiittinen tuki korostuu kaikissa tutkimuksessa käsitellyissä rahoitusliiketoimissa ja vaikuttaa oleellisesti niiden markkinaehtoisuuteen.

Erityispiirteiden ja haasteiden osalta käy ilmi, että on vielä asioita, joita järjestön tulee mahdollisesti käsitellä tarkemmin lopullisessa ohjeistuksessa ja joita jäsenmaiden täytyy huomioida omassa lainsäädännössään. Negatiivisen korkotason ympäristö vaikuttaa oleellisesti cash pooling järjestelyihin synnyttäen tilanteen, jossa lainaava osapuoli voi joutua maksamaan korkoa annettavasta lainasta. Tämä on verrattain uusi haaste, johon jäsenmaiden täytyy mahdollisesti ottaa kantaa ohjeistuksissaan tai lainsäädännössään. Lisäksi ohjeluonnoksessa tunnistettiin ongelma liittyen pitkäaikaisiin talletuksiin cash pooling järjestelyissä, mutta tähän ei annettu tarkempaa ohjeistusta. Implisiittisen tuen osalta selväksi käy se, että sen arviointi on erittäin haastavaa, koska se ei perustu velvoittaviin sopimuksiin ja sen todennäköisyys voi muuttua hyvin paljon ajan myötä.

Uusi ohjeistus tulee siis selventämään yhtenäiset rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelukäsittelyssä huomioitavat asiat ja korostamaan yhä enemmän erillisyhtiöperiaatteesta poikkeamista. Markkinaehtoisuuden määrittely ja luottoluokituksen määrittäminen ovat kuitenkin hyvin monimutkaisia asioita, joten järjestön lopullisessa ohjeistuksessa voidaan odottaa olevan tarkempia ohjeistuksia koskien monia asioita.