Liikenneympäristön riskit henkilövahinko-onnettomuuksissa pääteillä
Hyyrynen, Miikael (2020)
Hyyrynen, Miikael
2020
Rakennustekniikan DI-tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Civil Engineering, MSc (Tech)
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-02-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001161358
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001161358
Tiivistelmä
Tässä diplomityössä perehdytään pääteiden liikenneympäristön riskeihin. Päätieverkko on Suomen tieliikennejärjestelmän runko, jossa tapahtuu lähes puolet kaikista maanteiden henkilövahinko-onnettomuuksista ja noin 60 prosenttia liikennekuolemista. Riskeillä tarkoitetaan tekijöitä, jotka kasvattavat onnettomuuden tapahtumisen todennäköisyyttä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää pääteiden henkilövahinko-onnettomuuksien syntyyn vaikuttavia liikenneympäristöön liittyviä riskejä sekä millaisilla liikenneympäristöön tehtävillä parannustoimenpiteillä riskitekijöiden vaikutusta voisi vähentää. Päätutkimuskysymykseksi asetettiin: Mitkä tekijät tekevät toisista pääteiden liikenneympäristöistä turvallisempia kuin toisista?
Keskeisimpänä tutkimusaineistona käytettiin Onnettomuustietoinstituutin koordinoimien liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkinta-aineistoja viiden vuoden ajanjaksolta vuosilta 2013–2017. Tutkimuksen rajauksen mukainen aineisto sisälsi yhteensä 458 päätiellä tapahtuneen kuolemaan johtaneen onnettomuuden tutkinnan tiedot. Lisäksi tutkimusaineistona käytettiin lähdekirjallisuutta ja Väyläviraston onnettomuustietojärjestelmän tilastoja 5 739 pääteillä tapahtuneesta henkilövahinko-onnettomuudesta vuosilta 2013–2017.
Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin tieliikenteen turvallisuuteen vaikuttaviin liikenneympäristön tekijöihin sekä käsiteltiin lyhyesti riskejä, liikenneturvallisuustyön tavoitteita, liikenneonnettomuuksien tilastointia ja liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien toimintaa. Väyläviraston tilastoista tarkasteltiin määrällisen tutkimuksen menetelmillä, kuinka paljon ja millaisia henkilövahinko-onnettomuuksia päätieverkolla tapahtuu, sekä miten onnettomuustyypiltään ja vakavuudeltaan erilaiset henkilövahinko-onnettomuudet jakautuvat pääteiden erilaisille tieosuuksille. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta-aineistoista selvitettiin määrällisellä ja laadullisella tutkimusmenetelmällä, millaisia välittömiä riskejä ja liikenneympäristön taustariskejä tutkijalautakunnat olivat arvioineet pääteiden kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa esiintyneen sekä millaisia parannusehdotuksia tutkijalautakunnat esittivät liikenneympäristöön liittyen.
Pääteiden kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa aktiivisesti niiden syntyyn vaikuttavat välittömät riskitekijät liittyvät yleensä tienkäyttäjän tekemiin virheisiin, ajotoimintaan, itsetuhoisuuteen tai toimintakyvyn muutokseen. Liikenneympäristö voi vaikuttaa taustariskinä. Tutkijalautakunnat tunnistivat noin kahdessa kolmasosassa tutkituista tapauksista esiintyneen liikenneympäristön taustariskin. Vastakkaiselle kaistalle ajamisen tai ajautumisen mahdollisuus oli selvästi yleisin liikenneympäristön taustariskeistä. Liikenneympäristössä myös useat muut tekijät, kuten liikennemäärä, liikenteen koostumus, liikennevirran nopeus, tien reunaympäristö, tien geometria ja poikkileikkaus, liittymäjärjestelyt, liikenteenohjaus, ympäristön valoisuus, keli- ja sääolosuhteet ja eläimet vaikuttavat henkilövahinko-onnettomuuksien syntyyn ja niiden vakavuuteen.
Tutkijalautakunta-aineistoissa nousi esille enimmäkseen jo aiemmin tunnettuja keinoja pääteiden liikenneympäristön kehittämiseen liittyen. Esimerkiksi vakaviin kohtaamisonnettomuuksiin voidaan vaikuttaa rakentamalla lisää keskikaiteita ja pääteillä runsaslukuisten yksittäisonnettomuuksien seurauksia voidaan lieventää tien reunaympäristöä kehittämällä. Liikenneympäristön kehittämisen vaikutuksia pääteiden henkilövahinko-onnettomuuksien tai liikennekuolemien määrään ei kuitenkaan tässä tutkimuksessa tarkemmin arvioitu, koska liikenneympäristön riskien lisäksi pitäisi ottaa huomioon myös muiden riskitekijöiden merkitys henkilövahinko-onnettomuuksiin johtavissa tapahtumaketjuissa.
Keskeisimpänä tutkimusaineistona käytettiin Onnettomuustietoinstituutin koordinoimien liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkinta-aineistoja viiden vuoden ajanjaksolta vuosilta 2013–2017. Tutkimuksen rajauksen mukainen aineisto sisälsi yhteensä 458 päätiellä tapahtuneen kuolemaan johtaneen onnettomuuden tutkinnan tiedot. Lisäksi tutkimusaineistona käytettiin lähdekirjallisuutta ja Väyläviraston onnettomuustietojärjestelmän tilastoja 5 739 pääteillä tapahtuneesta henkilövahinko-onnettomuudesta vuosilta 2013–2017.
Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin tieliikenteen turvallisuuteen vaikuttaviin liikenneympäristön tekijöihin sekä käsiteltiin lyhyesti riskejä, liikenneturvallisuustyön tavoitteita, liikenneonnettomuuksien tilastointia ja liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien toimintaa. Väyläviraston tilastoista tarkasteltiin määrällisen tutkimuksen menetelmillä, kuinka paljon ja millaisia henkilövahinko-onnettomuuksia päätieverkolla tapahtuu, sekä miten onnettomuustyypiltään ja vakavuudeltaan erilaiset henkilövahinko-onnettomuudet jakautuvat pääteiden erilaisille tieosuuksille. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta-aineistoista selvitettiin määrällisellä ja laadullisella tutkimusmenetelmällä, millaisia välittömiä riskejä ja liikenneympäristön taustariskejä tutkijalautakunnat olivat arvioineet pääteiden kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa esiintyneen sekä millaisia parannusehdotuksia tutkijalautakunnat esittivät liikenneympäristöön liittyen.
Pääteiden kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa aktiivisesti niiden syntyyn vaikuttavat välittömät riskitekijät liittyvät yleensä tienkäyttäjän tekemiin virheisiin, ajotoimintaan, itsetuhoisuuteen tai toimintakyvyn muutokseen. Liikenneympäristö voi vaikuttaa taustariskinä. Tutkijalautakunnat tunnistivat noin kahdessa kolmasosassa tutkituista tapauksista esiintyneen liikenneympäristön taustariskin. Vastakkaiselle kaistalle ajamisen tai ajautumisen mahdollisuus oli selvästi yleisin liikenneympäristön taustariskeistä. Liikenneympäristössä myös useat muut tekijät, kuten liikennemäärä, liikenteen koostumus, liikennevirran nopeus, tien reunaympäristö, tien geometria ja poikkileikkaus, liittymäjärjestelyt, liikenteenohjaus, ympäristön valoisuus, keli- ja sääolosuhteet ja eläimet vaikuttavat henkilövahinko-onnettomuuksien syntyyn ja niiden vakavuuteen.
Tutkijalautakunta-aineistoissa nousi esille enimmäkseen jo aiemmin tunnettuja keinoja pääteiden liikenneympäristön kehittämiseen liittyen. Esimerkiksi vakaviin kohtaamisonnettomuuksiin voidaan vaikuttaa rakentamalla lisää keskikaiteita ja pääteillä runsaslukuisten yksittäisonnettomuuksien seurauksia voidaan lieventää tien reunaympäristöä kehittämällä. Liikenneympäristön kehittämisen vaikutuksia pääteiden henkilövahinko-onnettomuuksien tai liikennekuolemien määrään ei kuitenkaan tässä tutkimuksessa tarkemmin arvioitu, koska liikenneympäristön riskien lisäksi pitäisi ottaa huomioon myös muiden riskitekijöiden merkitys henkilövahinko-onnettomuuksiin johtavissa tapahtumaketjuissa.