Näkökulmia henkilöstöjohtamisen tulevaisuuteen digitalisaation kontekstissa
Rukajärvi, Annie (2020)
Rukajärvi, Annie
2020
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-02-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001151316
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001151316
Tiivistelmä
Digitalisaatio voidaan nähdä keskeisenä globaalina megatrendinä, jolla on merkittäviä vaikutuksia paitsi yhteiskuntaan, myös organisaatioihin ja yksittäisten ihmisten arkipäivään. Samalla se haastaa henkilöstöjohtamisen perinteiset työskentelytavat, osaamistarpeet ja roolit. Pitkällä aikavälillä digitalisaation on esitetty johtavan kokonaisvaltaisempiin murroksiin organisaatioiden eri toimintojen tehtävissä ja rakenteissa.
Tässä tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan henkilöstöjohtamisen tulevaisuudennäkymiä digitalisaation kontekstissa. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä henkilöstöjohtamisen asemasta, rooleista ja osaamistarpeista tulevaisuuden toimintaympäristössä. Tyypillisen tulevaisuuteen suuntaavan tutkimuksen tapaan tavoitteena on syventää ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä ja ennakoida pikemmin kuin ennustaa tai pyrkiä yhden totuuden etsimiseen.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kahden kokonaisuuden ympärille. Henkilöstöjohtamisen historiallinen kehitys ja rooliteoriat muodostavat siitä ensimmäisen puolikkaan. Tarkastelemalla henkilöstöjohtamisen historiaa voidaan tunnistaa erilaisia ajanjaksoja, jotka peilaavat paitsi ympäristössä ja yhteiskunnassa vallitsevia olosuhteita, myös vallalla olevaa ihmiskäsitystä. Henkilöstöjohtamisen digitalisaatio muodostaa teoreettisen viitekehyksen jälkimmäisen puolikkaan ja näyttäytyy keskeisenä henkilöstöjohtamisen murroksen ajurina.
Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jonka empiirinen tutkimusaineisto on muodostettu seitsemästä teemahaastattelusta. Tutkimuskohteena ovat asiantuntijat, jotka työskentelevät henkilöstöjohtamisen parissa sellaisilla toimialoilla, joilla teknologian tason on lähtökohtaisesti nähty olevan korkea. Tutkimusaineisto on analysoitu hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen viimeisessä vaiheessa, osana tutkimusaineiston analysointia on lisäksi muodostettu tulevaisuudentutkimuksesta tuttua skenaariomenetelmää hyödyntäen kolme vaihtoehtoista skenaariota henkilöstöjohtamisen tulevaisuudesta digitalisaation kontekstissa.
Tutkimuksessa havaittiin henkilöstöjohtamisen murroksen etenevän osana laajempaa työn murroksen ilmiötä, jossa digitalisaatio näyttäytyy samanaikaisesti sekä muutoksen ajurina että mahdollistajana. Digitalisaation vaikutukset henkilöstöjohtamisen tehtäväkentällä näkyvät välillisesti modernin työn ja johtamisen ilmiöiden kautta sekä suoraan esimerkiksi automaatiosta johtuvana manuaalisen työn vähenemisenä sekä henkilöstöanalytiikan ja tiedolla johtamisen mahdollistamana tehostuneena päätöksentekona. Digitalisaation ajaman murroksen voitiin havaita näkyvän tulevaisuuden osaamistarpeiden monipuolistumisena sekä henkilöstöjohtamisen mahdollisena rakenteellisena transformaationa. Viimeisessä vaiheessa muodostettujen skenaarioiden avulla hahmoteltiin tulevaisuuden epävarmoja piirteitä sekä nykyhetkessä näkyviä yleisiä kehityssuuntia, joiden voidaan suuremmalla todennäköisyydellä uskoa kehittyvän tulevaisuudessakin tietyllä tavalla. Skenaarioiden avulla kuvattiin henkilöstöjohtamisen tulevaisuudesta toivottu, ei-toivottu ja ääripäitä neutraalimpi, tavanomaiseen kehitykseen perustuva tulevaisuudenkuva.
Tässä tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan henkilöstöjohtamisen tulevaisuudennäkymiä digitalisaation kontekstissa. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä henkilöstöjohtamisen asemasta, rooleista ja osaamistarpeista tulevaisuuden toimintaympäristössä. Tyypillisen tulevaisuuteen suuntaavan tutkimuksen tapaan tavoitteena on syventää ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä ja ennakoida pikemmin kuin ennustaa tai pyrkiä yhden totuuden etsimiseen.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu kahden kokonaisuuden ympärille. Henkilöstöjohtamisen historiallinen kehitys ja rooliteoriat muodostavat siitä ensimmäisen puolikkaan. Tarkastelemalla henkilöstöjohtamisen historiaa voidaan tunnistaa erilaisia ajanjaksoja, jotka peilaavat paitsi ympäristössä ja yhteiskunnassa vallitsevia olosuhteita, myös vallalla olevaa ihmiskäsitystä. Henkilöstöjohtamisen digitalisaatio muodostaa teoreettisen viitekehyksen jälkimmäisen puolikkaan ja näyttäytyy keskeisenä henkilöstöjohtamisen murroksen ajurina.
Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jonka empiirinen tutkimusaineisto on muodostettu seitsemästä teemahaastattelusta. Tutkimuskohteena ovat asiantuntijat, jotka työskentelevät henkilöstöjohtamisen parissa sellaisilla toimialoilla, joilla teknologian tason on lähtökohtaisesti nähty olevan korkea. Tutkimusaineisto on analysoitu hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen viimeisessä vaiheessa, osana tutkimusaineiston analysointia on lisäksi muodostettu tulevaisuudentutkimuksesta tuttua skenaariomenetelmää hyödyntäen kolme vaihtoehtoista skenaariota henkilöstöjohtamisen tulevaisuudesta digitalisaation kontekstissa.
Tutkimuksessa havaittiin henkilöstöjohtamisen murroksen etenevän osana laajempaa työn murroksen ilmiötä, jossa digitalisaatio näyttäytyy samanaikaisesti sekä muutoksen ajurina että mahdollistajana. Digitalisaation vaikutukset henkilöstöjohtamisen tehtäväkentällä näkyvät välillisesti modernin työn ja johtamisen ilmiöiden kautta sekä suoraan esimerkiksi automaatiosta johtuvana manuaalisen työn vähenemisenä sekä henkilöstöanalytiikan ja tiedolla johtamisen mahdollistamana tehostuneena päätöksentekona. Digitalisaation ajaman murroksen voitiin havaita näkyvän tulevaisuuden osaamistarpeiden monipuolistumisena sekä henkilöstöjohtamisen mahdollisena rakenteellisena transformaationa. Viimeisessä vaiheessa muodostettujen skenaarioiden avulla hahmoteltiin tulevaisuuden epävarmoja piirteitä sekä nykyhetkessä näkyviä yleisiä kehityssuuntia, joiden voidaan suuremmalla todennäköisyydellä uskoa kehittyvän tulevaisuudessakin tietyllä tavalla. Skenaarioiden avulla kuvattiin henkilöstöjohtamisen tulevaisuudesta toivottu, ei-toivottu ja ääripäitä neutraalimpi, tavanomaiseen kehitykseen perustuva tulevaisuudenkuva.