Opettajan itsetuntemus: Itsen ja toisen kohtaaminen opetustyössä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella itsetuntemuksen merkitystä opettajan työssä. Tutkimuksen aihe perustuu Helena Aarnion (2010) väitteelle onnistuneen opettajan työn kulminoitumisesta itsetuntemukseen. Itsetuntemusta tarkastellaan Howard Gardnerin moniälykkyysteorian valossa, joka on myös suomalaisen koulutuksen ja opetussuunnitelmien pohjalla. Itsetuntemuksen merkitys korostuu opettajan työn etiikassa, jota tarkastellaan erityisesti Kirsi Tirrin kirjallisuuteen ja tutkimuksiin tukeutuen. Työssä tarkastellaan myös opettajan työn tehtävää sekä kasvatuksen päämäärää muun muassa Simo Skinnarin ja Helena Viskarin rakkauden pedagogiikan kautta. Lisäksi tutkielmassa nostetaan esille opettajan työn professionaalinen luonne sekä vallan ja vastuun kysymyksiä, jotka nivoutuvat toiminnan kautta opettajan itsetuntemukseen ja arvomaailmaan. Opettajan valta ja vastuu perustuvat eettisille valinnoille, joita ohjaavat opettajan ja yhteiskunnan arvot. Opettajan työn perimmäisenä tehtävänä on ihmisen kasvamaan saattaminen siten, että kasvatettava voisi löytää oman todellisen itsensä äärelle, itsensä toteuttamiseen ja oman elämäntarkoituksen oivaltamiseen. Opetuksen päämääränä voidaan pitää oppilaan itseytymistä ja oman elämäntehtävän oivaltamista, kasvua itseksi. Opettajan on oltava hereillä nykyajan kasvatustodellisuudesta muuttuneen koulun ja yhteiskunnan ristipaineessa, jossa opettajan kasvatuksellisen tehtävän rinnalla on paine tuottaa yhteiskunnallisesti tuottavia yksilöitä. Lisäksi muuttunut koulukulttuuri ja koulun haasteet lisäävät opettajiin kohdistuvia odotuksia, joiden mukaan opettajan tulee olla todellinen monitaituri. Selvitäkseen työssään hyvin opettajan on tunnettava itsensä ja oma arvopohjansa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahden harkitusti valitun opettajan puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Teemahaastattelun runko rakentui kahdeksasta itsetuntemuksen elementistä, mikä oli muodostettu Aarniota mukaillen moniälykkyysteorian valossa. Itsetuntemuksen elementit olivat: arvot, persoonan ominaisuudet, tarpeet, tunteiden kokeminen, ennakkokäsitykset sekä tietoisuus siitä miten itse on suhteessa toisiin ja millä tavoin toiset vaikuttavat itseen. Litteroidut haastattelut analysoitiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Tutkimuksen teoreettisen tarkastelun ja empiirisen osan synteesinä sisällön analyysin avulla löydettiin tulokset, joiden mukaan itsetuntemus opettajan työssä muodostuu kahdesta osa-alueesta: Tietoisesta itsen kohtaamisesta sekä tietoisesta toisen ihmisen kohtaamisesta. Keskeistä itsen kohtaamisessa on oman persoonan puolien sekä tarpeiden tunnistaminen. Itsen kohtaamisen ja opettajana kehittymisen edellytys on oman keskeneräisyyden hyväksyminen. Toisen kohtaamisen keskiössä on arvotietoisuus, joka ohjaa taustalla kaikkea opettajan toimintaa. Sen lisäksi kohtaaminen syntyy toisen erilaisuuden hyväksymisestä ympäristössä, johon opettaja tuo todellisen autenttisen itsensä. Tutkimuksen loppupäätelmänä voidaan sanoa, että itsetuntemus rakentaa pohjan merkitykselliselle toiminnalle ja työn ilolle. Tulevaisuuden opettaja on transmodernin ajan ihminen, joka tuntee itsensä, hyväksyy itsensä ja toimii sydämestään käsin tuoden rakkauden pedagogiikan luokkahuoneisiin. Hän tunnistaa millä tavoin itse on suhteessa maailmaan ja millä tavoin maailma vastaa hänelle. Hän on eettisesti ja vastuullisesti toimiva aikuinen. Hänen toimintaansa ohjaavat vahvat arvot, jotka pohjautuvat ihmisen todellisen itsen löytämiseen ja toisen kasvamaan saattamiseen.