Yksilön oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen sosiaali- ja terveydenhuollossa
Piiroinen, Essi (2020)
2020
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-01-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001151326
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001151326
Tiivistelmä
Pro Gradu- tutkielmani käsittelee yksilön oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tutkimustehtävänäni on selvittää, mitä yksilön oikeus koskemattomuuteen tarkoittaa suomalaisena perusoikeutena ja miten yksilön oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen näkyy sosiaali- ja terveydenhuollossa? Samalla pyrin selvittämään, toteutuuko yksilön henkilökohtainen koskemattomuus yksilön oikeutena sosiaali- ja terveydenhuollossa siinä muodossa kuin se on perustuslailla säädetty. Pohdin työni lopussa, millaisia haasteita on yksilön koskemattomuuden toteutumisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tutkimukseni on oikeusdogmaattinen ja siinä on viitteitä oikeussosiologiaan sen yhteiskunnallisen luonteen vuoksi.
Johtopäätöksinäni totean perusoikeuden koskemattomuuteen olevan merkittävä oikeus, joka tulee huomioida kaikessa julkisessa toiminnassa. Haasteena on koskemattomuus- käsitteen epäselvyys.
Perusoikeustutkimus ei ole yksimielinen perusoikeuksien oikeasta tulkinnasta ja soveltamisen laajuudesta, mikä luo haasteita yksilön koskemattomuuden käytännön soveltamiselle. Päädyn tutkimuksessani siihen, että oikeus koskemattomuuteen ei sellaisenaan vahvista yksilön oikeuksia merkittävästi ja sen sanamuotoa tulisi tulevaisuudessa uudelleen harkita. Myös virkajärjestelmä julkisen vallan käytön oikeuksineen ei vastaa enää tämän päivän tarpeita ja se pitäisi ottaa huomioon tulevaisuuden lainsäädännössä.
Johtopäätöksinäni totean perusoikeuden koskemattomuuteen olevan merkittävä oikeus, joka tulee huomioida kaikessa julkisessa toiminnassa. Haasteena on koskemattomuus- käsitteen epäselvyys.
Perusoikeustutkimus ei ole yksimielinen perusoikeuksien oikeasta tulkinnasta ja soveltamisen laajuudesta, mikä luo haasteita yksilön koskemattomuuden käytännön soveltamiselle. Päädyn tutkimuksessani siihen, että oikeus koskemattomuuteen ei sellaisenaan vahvista yksilön oikeuksia merkittävästi ja sen sanamuotoa tulisi tulevaisuudessa uudelleen harkita. Myös virkajärjestelmä julkisen vallan käytön oikeuksineen ei vastaa enää tämän päivän tarpeita ja se pitäisi ottaa huomioon tulevaisuuden lainsäädännössä.