Lievän aivovamman jälkeiset hajuaistimuutokset
Krannila, Petteri (2020)
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto - Licentiate of Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-01-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001141249
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001141249
Tiivistelmä
Hajuaistin alenema on tiedostettu, mutta alidiagnosoitu oire aivovammojen yhteydessä. Hajuaistin avulla voimme kokea miellyttäviä hajuaistimuksia, mutta myös tunnistaa erilaisia vaaroja kuten esi-merkiksi palokaasuja. Siksi hajuaistilla on suuri merkitys ihmisen elämänlaatuun. Aiemmissa tutki-muksissa lievän aivovamman ja hajuaistin alenemalla ei ole löydetty selvää tilastollista yhteyttä, vaikka viitteitä hajuaistin alenemasta lievän aivovamman jälkeen on osoitettavissa.
Tässä tutkimuksessa käytimme hyväksi vuosina 2010 – 2012 kerättyä Tampere Traumatic Head and Brain Injury Study -aineistoa. Tutkimme onko lievällä aivovammalla yhteyttä hajuaistin alenemaan, käyttämällä prospektiivista tapaus-verrokki-koeasetelmaa. Lievän aivovamman saaneilta potilailta tutkittiin hajuaisti Sniffin’ Sticks -hajutikkutestillä akuutisti lievän aivovamman jälkeen ja uudelleen 1 kuukauden kuluttua vammasta. Verrokeilta hajuaisti tutkittiin kertaalleen erillisen vastaanottokäyn-nin yhteydessä. Tutkimustulosten analysoimiseen käytettiin SPSS-ohjelmistoa.
Lievän aivovamman saaneiden potilaiden määrä oli 39 ja aivovamman suhteen terveiden verrokkien määrä 33. Verrattaessa tapausten ja verrokkien hajuaistin testituloksia, emme analyyseissä löytäneet yhteyttä lievällä aivovammalla ja hajuaistin alenemalla (p>0,05). Tutkittuamme pelkästään lievän aivovamman saaneiden ryhmää, Sniffin’ Sticks -testin tulokset kuitenkin paranivat selvästi akuutin ja kontrollitestauksen välillä (p=0,025).
Päätelmänä tutkimuksestamme me emme löytäneet tilastollisesti merkitsevää eroa tapausten ja ver-rokkien välillä, mutta tapausryhmän sisällä saimme suuntaa antavaa tietoa siitä, että lievällä aivovam-malla ja hajuaistin alenemalla voisi olla yhteys. Hajuaistitestissä saattoi kuitenkin tapahtua osittaista tunnistettavien hajujen oppimista jonka vuoksi tuloksen merkitys jää epävarmaksi.
Tässä tutkimuksessa käytimme hyväksi vuosina 2010 – 2012 kerättyä Tampere Traumatic Head and Brain Injury Study -aineistoa. Tutkimme onko lievällä aivovammalla yhteyttä hajuaistin alenemaan, käyttämällä prospektiivista tapaus-verrokki-koeasetelmaa. Lievän aivovamman saaneilta potilailta tutkittiin hajuaisti Sniffin’ Sticks -hajutikkutestillä akuutisti lievän aivovamman jälkeen ja uudelleen 1 kuukauden kuluttua vammasta. Verrokeilta hajuaisti tutkittiin kertaalleen erillisen vastaanottokäyn-nin yhteydessä. Tutkimustulosten analysoimiseen käytettiin SPSS-ohjelmistoa.
Lievän aivovamman saaneiden potilaiden määrä oli 39 ja aivovamman suhteen terveiden verrokkien määrä 33. Verrattaessa tapausten ja verrokkien hajuaistin testituloksia, emme analyyseissä löytäneet yhteyttä lievällä aivovammalla ja hajuaistin alenemalla (p>0,05). Tutkittuamme pelkästään lievän aivovamman saaneiden ryhmää, Sniffin’ Sticks -testin tulokset kuitenkin paranivat selvästi akuutin ja kontrollitestauksen välillä (p=0,025).
Päätelmänä tutkimuksestamme me emme löytäneet tilastollisesti merkitsevää eroa tapausten ja ver-rokkien välillä, mutta tapausryhmän sisällä saimme suuntaa antavaa tietoa siitä, että lievällä aivovam-malla ja hajuaistin alenemalla voisi olla yhteys. Hajuaistitestissä saattoi kuitenkin tapahtua osittaista tunnistettavien hajujen oppimista jonka vuoksi tuloksen merkitys jää epävarmaksi.