Puhuttelukäytännöt ja valtasuhteet Margaret Atwoodin romaanissa Orjattaresi

Abstract

Tarkastelen tässä tutkielmassa puhuttelukäytäntöjä ja käännösstrategioita, joita kääntäjä on käyttänyt niitä kääntäessään. Tavoitteenani on siis selvittää, minkälaisia kääntäjän käyttämät strategiat ovat ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat kohdelukijan tulkintaan lähdetekstistä. Lisäksi olen erityisesti kiinnostunut siitä, miten kääntäjä päätyy käyttämään puhuttelupronomineja kääntäessään kielestä, jossa puhuttelupronomineja ei käytetä samalla tavalla kuin kohdekielessä. Hypoteesinani on, että koska käännöksessä käytetään puhuttelupronomineja, lähdetekstissä käytetään luultavasti myös paljon lähdekielelle tyypillisiä puhuttelukäytäntöjä.

Valitsin tutkimusaineistokseni Margaret Atwoodin romaanin The Handmaid’s Tale (1985), sekä vertailukohdaksi sen käännöksen Orjattaresi (1986). Tutkimusaineisto rajautuu luonnollisesti kirjan dialogiin, jossa kaikki puhuttelu esiintyy. Paitsi että kirja on klassikko, sen teemat ovat myös edelleen ajankohtaisia 2000-luvulla. Kirjasta on myös hiljattain tehty televisiosarja, joka on lisännyt ihmisten kiinnostusta alkuperäiseen kirjaan.

Teoria, johon tutkielmani nojaa, perustuu pitkälti audiovisuaalisen kääntämisen tutkimukseen, sillä kaunokirjallisuudessa esiintyvää puhuttelua on tutkittu hyvin vähän. Puhuttelukäytäntöjen kääntämistä tekstityksissä on taas tutkittu enemmän, ja tämä tutkimus toimii hyvänä pohjana omalle tutkimukselleni. Tietysti oli otettava huomioon, että audiovisuaalisessa kääntämisessä on joitakin aika- ja tilarajoitteita, mitä kaunokirjallisuuden kääntämisessä ei välttämättä ole. Tutkimusmenetelmässä taas nojaan pragmaattiseen adaptaatioon ja kulttuuristen erityispiirteiden kääntämiseen ja jaottelen käännösstrategiat näiden pohjalta neljään eri kategoriaan: säilyttäminen, korvaaminen tai käännös, poisto sekä lisäys. Tämän lisäksi käytän diskurssianalyysin keinoja tulkitakseni kirjassa esiintyvien henkilöhahmojen suhteita, jotta pystyisin ymmärtämään paremmin, miksi kääntäjä on käyttänyt tiettyjä käännösstrategioita.

Tutkimustulokseni osoittavat, että kääntäjä käyttää kaikkia neljää strategiaa kääntäessään puhuttelukäytäntöjä, ja strategia valikoituu nimenomaan puhuttelukäytännön funktion mukaan. Esimerkiksi erisnimiä kääntäessä nimi joko säilytettiin tai korvattiin sen mukaan, onko nimellä suurempaa semanttista merkitystä. Mielenkiintoisimmiksi strategioiksi osoittautuivat poisto ja lisäys. Kääntäjä on käyttänyt poistoa vain kerran, ja syy puhuttelumuodon poistoon jäi hieman hämäräksi. Kääntäjä on lisäksi lisännyt käännökseen puhuttelupronominit, joka edellyttää, että kääntäjä osaa tulkita henkilöhahmojen välisiä suhteita. Voisikin sanoa, että puhuttelupronomineja käyttämällä kääntäjä on eksplikoinut romaanin henkilöhahmojen välisiä valtasuhteita.