Älä luovuta : Ulkopuolinen vaikuttaminen ja sen torjuminen uutistoimisto STT:n toimittajien työssä

Abstract

Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna vapaa media. Meillä on sananvapausmyönteinen perustuslaki, laaja asiakirjajulkisuus ja toimittajat saavat pääsääntöisesti tehdä työnsä rauhassa ilman ulkopuolista puuttumista, saati väkivallan uhkaa. Suomi on pitkän aikaa sijoittunut kärkisijoille lehdistönvapautta mittaavassa Toimittajat ilman rajoja -järjestön indeksissä. Puitteet ovat kunnossa, mutta se ei kuitenkaan yksin riitä vapaan journalismin syntymiseen. Tämä opinnäytetyö käsittelee toimittajiin kohdistuvaa ulkopuolista vaikuttamista, jolla pyritään vaikuttamaan journalismin sisältöön, julkaisupäätöksiin tai muihin journalistiseen päätösvaltaan kuuluviin asioihin. Olen kiinnostunut ensinnäkin vaikuttamisen keinoista, siitä, millä eri tavoin haastateltavat tai juttujen kohteet pyrkivät saamaan tahtonsa läpi. Toiseksi, minua kiinnostaa se, miten toimittajat toimivat painostusta kohdatessaan ja mikä on vaikuttanut siihen, kuinka helppoa journalistisen vapauden puolustaminen tilanteissa oli. Kolmanneksi pyrin selvittämään, miten tilanteet ratkesivat. Luovutettiinko journalistista päätösvaltaa ja jos, niin miksi? Tutkielmaan on haastateltu viittä Suomen Tietotoimisto STT:n toimittajaa. Aineistoni koostuu heidän kohtaamistaan yhteensä kahdeksasta tilanteesta. Tutkielman keskeinen käsite on journalistinen vapaus, jota tarkastelen Isaiah Berlinin kaksiulotteisen vapauskäsitteen avulla. Teemahaastattelun avulla syntynyttä aineistoani analysoin laadullisen sisältöanalyysin keinoin. Tutkielman moottorina ovat olleet ajankohtaiset tapahtumat. Suomi menetti kärkisijansa lehdistönvapauden ykkösmaana sen jälkeen, kun Yleisradio taipui ulkopuolisen painostamisen edessä vuonna 2016. Jo tehtyjä juttuja peruttiin ja aiheen käsittely kiellettiin sen jälkeen, kun pääministeri Juha Sipilä suuttui Ylen uutisesta ja alkoi vyöryttää toimitukselle tuohtuneita viestejä. Julkisen sanan neuvosto antoi asiassa Ylelle langettavan päätöksen ja julkaisi poikkeuksellisen lausuman. Neuvosto nosti esille huolen demokratiaa rapauttavasta tiedonvälityksen rajoittamisesta, joka on sen mukaan yleistynyt. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni sain useita vastauksia. Kahdeksan tapauksen tiimoilta esille tulleita journalistisen vapauden murentamiskeinoja olivat muun muassa hankalaksi heittäytyminen, tunteisiin vetoaminen, syyllistäminen, moraalin kyseenalaistaminen ja jatkotoimilla uhkaaminen. Tilanteen ratkaisua helpotti selkeimmin aika ja esimiehen tuki. Vaikeuttaviksi tekijöiksi koettiin muun muassa oma huonot pohjatiedot jutun tai haastattelun aiheesta. Kolmanteen tutkimuskysymykseeni vastasin kolmen tapauksen kautta. Ne osoittivat, että journalistinen vapaus ja etiikka eivät ole mustavalkoisia joko tai -kysymyksiä. Punnintaa joudutaan tekemään monesta näkökulmasta samaan aikaan ja lisäksi ratkaisuun vaikuttavat sillä hetkellä käytettävissä olevat resurssit, aika ja tieto. Aivan lopuksi pohdin tapausten lopputulemia ja sitä, olisiko tilanteissa ollut muita mahdollisia ratkaisuja. Lisäksi olen ehdottanut keinoja, joilla ulkopuolista vaikuttamista voitaisiin torjua paremmin. Tutkielmani keskeisin lopputulos on se, että journalismin vapaus ei edes lehdistönvapauden kärkimaissa toteudu itsestään, vaan sen eteen on tehtävä töitä jokaisen jutun kohdalla ja kaikissa työvaiheissa.