Mekaanisen paineluelvytyksen toteutuminen sairaalan ulkopuolisessa sydämenpysähdyksessä ja vaikutus selviytymiseen
Lampinen, Tuomas (2020)
Lampinen, Tuomas
2020
Hoitotieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Nursing Science
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-01-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202211188455
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202211188455
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla mekaanisen paineluelvytyksen toteutumista ja sydänpysähdyksestä selviytymistä ja verrata niitä manuaaliseen paineluelvytykseen. Tutkimusasetelmaksi muodostui poikkileikkausasetelma ja tutkimuskysymykseksi: minkälaista eroa on elvytyksen toteutuksessa sekä sydänpysähdyksestä selviytymisessä mekaanisen- ja manuaalisen paineluelvytyksen välillä? Tutkimuskysymykseen haettiin vastausta Sydänpysähdys- rekisteristä, jota ylläpitää Etelä- Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelut. Rekisteriin kirjataan kaikki sairaalan ulkopuoliset sydänpysähdykset Etelä- Pohjanmaan alueella. Sydänpysähdys- rekisterissä kerätään tietoja sydänpysähdyspotilaiden elvytyksistä sähköisellä lomakkeella. Lomake sisältää 42 muuttujaa jokaisen yksikön kohdalla, lähtien elvytyksen tunnistamisesta päättyen sekundaariselviytymiseen. Rekisteriin oli kerätty aineistoa vuodesta 2017 lähtien ja siihen oli kirjattu 470 elvytystapausta. Analyysiin päätettiin ottaa mukaan ne elvytykset, joissa elvytystä oli yritetty sekä elvytysmuodoksi oli määritelty mekaaninen paineluelvytys tai manuaalinen paineluelvytys. Näistä elvytysmuoto sekä elvytysyritys oli merkattu 383 tapaukseen. Mekaanisista paineluelvytyksistä (n= 85) oli elvytystä yritetty kaikissa tapauksissa. Manuaalisessa paineluelvytyksessä (n=298) elvytystä yritettiin noin kahdelle kolmasosasta (n=184) ja kolmasosalle (n= 114) ei yritetty.
Aineiston analysointi toteutettiin tilastollisin menetelmin IBM SPSS statistics (versio 25) - ohjelmalla. Analysoinnin alussa tarkasteltiin elvytysmuotojen elvytysten lähtöasetelmia. Elottomuuden syissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Suurin osa elottomuuden syistä oli tautiperäisiä molemmissa ryhmissä. Alkurytmissä oli numeerista eroa siten, että mekaanisissa paineluelvytyksissä oli useammin defibrilloitava alkurytmi. Lähtöasetelmien ero tulkittiin olevan mekaanisen paineluelvytyksen eduksi manuaaliseen paineluelvytykseen verrattuna. Mekaanisen paineluelvytyksen mediaani kesto oli numeerisesti suurempaa kuin manuaalisessa paineluelvytyksessä, ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Eroa oli lääkkeenantoreitistä, jossa mekaanisessa paineluelvytyksessä oli lähes jokaisessa tapauksessa lääkkeenantoreitti, kun taas manuaalisissa paineluelvytyksissä yhdessä tapauksessa kymmenestä. Eroa oli myös tilastollisesti merkitsevästi defibrillaatioiskujen määrässä sekä lääkehoidon toteutuksessa tarkastellessa adrenaliinin ja amiodaronen käyttöä. Defibrillaatiomäärät ja lääkehoidon toteutuksen ero voi selittyä alkurytmillä tai sillä, että mekaaninen paineluelvytyskone mahdollisti lääkehoidon toteutuksen sekä sydäniskurin käytön, sen toteuttaessa itsenäisesti paineluelvytystä. Lääkehoidon toteutuksen ero voi myös johtua paremmasta lääkkeenantoreitin olemassa olosta. Elvytyksen toteutuksen analysoinnista pääteltiin, että mekaanisessa paineluelvytyksessä hoitotoimenpiteiden toteuttaminen onnistuu paremmin kuin manuaalisessa paineluelvytyksessä. Lopuksi analysoinnissa tarkasteltiin primaari- ja sekundaariselviytymistä. Spontaani verenkierron saavuttaminen oli tilastollisesti merkittävästi eroava mekaanisen paineluelvytyksen eduksi. Tähän saattoi vaikuttaa elvytysyrityksien ero sekä hoitotoimenpiteiden paremmin toteutuminen mekaanisessa paineluelvytyksessä. Primaariselviytyminen oli numeerisesti suurempaa mekaanisessa paineluelvytyksessä, joka saattaa selittyä paremmalla spontaanin verenkierron palautumisella. Sekundaariselviytymisessä oli ryhmien sisäisissä eroissa pientä numeerista eroa. Molemmista ryhmistä sekundaariselviytyminen oli noin 10% luokkaa. Tulosten perusteel-la voidaan todeta mekaanisen paineluelvytyskoneen mahdollistavan paremmin hoitotoimenpiteiden suorittamisen elvytyksen aikana, jonka johdosta se voi olla osana parantamassa selviytymistä sairaalan ulkopuolisissa sydämenpysähdyksissä. Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia, miten mekaanista paineluelvytyskonetta käytetään valtakunnallisella tasolla ja vertailla käytön eroavaisuuksia.
Aineiston analysointi toteutettiin tilastollisin menetelmin IBM SPSS statistics (versio 25) - ohjelmalla. Analysoinnin alussa tarkasteltiin elvytysmuotojen elvytysten lähtöasetelmia. Elottomuuden syissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Suurin osa elottomuuden syistä oli tautiperäisiä molemmissa ryhmissä. Alkurytmissä oli numeerista eroa siten, että mekaanisissa paineluelvytyksissä oli useammin defibrilloitava alkurytmi. Lähtöasetelmien ero tulkittiin olevan mekaanisen paineluelvytyksen eduksi manuaaliseen paineluelvytykseen verrattuna. Mekaanisen paineluelvytyksen mediaani kesto oli numeerisesti suurempaa kuin manuaalisessa paineluelvytyksessä, ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Eroa oli lääkkeenantoreitistä, jossa mekaanisessa paineluelvytyksessä oli lähes jokaisessa tapauksessa lääkkeenantoreitti, kun taas manuaalisissa paineluelvytyksissä yhdessä tapauksessa kymmenestä. Eroa oli myös tilastollisesti merkitsevästi defibrillaatioiskujen määrässä sekä lääkehoidon toteutuksessa tarkastellessa adrenaliinin ja amiodaronen käyttöä. Defibrillaatiomäärät ja lääkehoidon toteutuksen ero voi selittyä alkurytmillä tai sillä, että mekaaninen paineluelvytyskone mahdollisti lääkehoidon toteutuksen sekä sydäniskurin käytön, sen toteuttaessa itsenäisesti paineluelvytystä. Lääkehoidon toteutuksen ero voi myös johtua paremmasta lääkkeenantoreitin olemassa olosta. Elvytyksen toteutuksen analysoinnista pääteltiin, että mekaanisessa paineluelvytyksessä hoitotoimenpiteiden toteuttaminen onnistuu paremmin kuin manuaalisessa paineluelvytyksessä. Lopuksi analysoinnissa tarkasteltiin primaari- ja sekundaariselviytymistä. Spontaani verenkierron saavuttaminen oli tilastollisesti merkittävästi eroava mekaanisen paineluelvytyksen eduksi. Tähän saattoi vaikuttaa elvytysyrityksien ero sekä hoitotoimenpiteiden paremmin toteutuminen mekaanisessa paineluelvytyksessä. Primaariselviytyminen oli numeerisesti suurempaa mekaanisessa paineluelvytyksessä, joka saattaa selittyä paremmalla spontaanin verenkierron palautumisella. Sekundaariselviytymisessä oli ryhmien sisäisissä eroissa pientä numeerista eroa. Molemmista ryhmistä sekundaariselviytyminen oli noin 10% luokkaa. Tulosten perusteel-la voidaan todeta mekaanisen paineluelvytyskoneen mahdollistavan paremmin hoitotoimenpiteiden suorittamisen elvytyksen aikana, jonka johdosta se voi olla osana parantamassa selviytymistä sairaalan ulkopuolisissa sydämenpysähdyksissä. Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia, miten mekaanista paineluelvytyskonetta käytetään valtakunnallisella tasolla ja vertailla käytön eroavaisuuksia.