Tiedustelun valvonta Suomessa : Tiedusteluvalvontavaltuutettu osana tiedustelun valvontakokonaisuutta
Pelkonen, Janne (2020)
2020
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-01-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001071065
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202001071065
Tiivistelmä
Siviili- ja sotilastiedustelua koskevat lait tulivat voimaan 1.6.2019. Tiedustelulakien myötä siviili- ja sotilastiedusteluviranomaisille luotiin merkittävästi uutta toimivaltaa, joka on myös kansainvälisesti vertaillen merkittävää. Tiedustelulakien säätäminen edellytti perustuslain muuttamista sekä riittävän tehokkaan tiedusteluvalvontakokonaisuuden muodostamista tiedustelutoiminnan asianmukaisen valvonnan toteuttamiseksi.
Tiedustelulainsäädäntöhankkeen yhteydessä Suomeen luotiin parlamentaarista valvontaa harjoittava eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta sekä laillisuusvalvontaa harjoittava tiedusteluvalvontavaltuutettu. Erityisesti itsenäisen ja riippumattoman tiedusteluvalvontavaltuutetun merkitys tiedustelun valvonnassa on keskeinen. Muita tiedustelutoimintaa valvovia tahoja ovat tuomioistuinkontrollia toteuttava Helsingin käräjäoikeus, henkilötietojen käsittelyn laillisuusvalvontaa toteuttava tietosuojavaltuutettu, hallinnonalavalvontaa toteuttavat ministeriöt hallinnonaloittain sekä laillisuusvalvontaa harjoittava eduskunnan oikeusasiamies. Epämuodollisen valvonnan näkökulmasta merkitystä on myös kansalaistoiminnalla ja -järjestöillä sekä medialla.
Tässä lainopillisessa pro gradu -tutkielmassa pyrittiin selvittämään, kykeneekö tiedusteluvalvontavaltuutettu turvaamaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen tiedustelutoiminnassa. Toissijaisesti pyrittiin tarkastelemaan sitä, onko tiedustelutoiminnan ulkoinen valvonta tosiasiallisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta asianmukaista ja riittävää.
Tutkimuksessa havaittiin, että lainvalmistelu on toteutettu perus- ja ihmisoikeudet huomioiden ja tiedustelutoiminnan kokonaisvalvonta on toteutettu lähtökohtaisesti varsin kattavasti. Erityisesti tiedusteluvalvontavaltuutetulle säädetty toimivalta on itsessään riittävää laillisuusvalvonnan toteuttamiseksi. Tosin myös tiettyjä puutteita havaittiin.
Tiedustelutoiminnan valvonta on keskittynyt voimakkaasti tiedusteluvalvontavaltuutetulle. Koska muut valvontaa suorittavat tahot ovat osin riippuvaisia tiedusteluvalvontavaltuutetun tuottamasta informaatiosta, saattaa keskinäisriippuvuus olla ongelmallista kokonaisvalvonnan näkökulmasta. Tiedusteluvalvontavaltuutetun riittävien resurssien turvaaminen on tärkeää erityisesti tiedusteluviranomaisten kansainvälisessä yhteistyössä, jossa tiedustelutietoa luovutetaan ulkomaille. Lisäksi tiedusteluvalvontavaltuutetulle tehtävien kanteluiden laajentamista nimettömiin kanteluihin tulisi harkita lainsäädännön myöhemmässä kehittämistyössä.
Tiedustelulainsäädäntöhankkeen yhteydessä Suomeen luotiin parlamentaarista valvontaa harjoittava eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta sekä laillisuusvalvontaa harjoittava tiedusteluvalvontavaltuutettu. Erityisesti itsenäisen ja riippumattoman tiedusteluvalvontavaltuutetun merkitys tiedustelun valvonnassa on keskeinen. Muita tiedustelutoimintaa valvovia tahoja ovat tuomioistuinkontrollia toteuttava Helsingin käräjäoikeus, henkilötietojen käsittelyn laillisuusvalvontaa toteuttava tietosuojavaltuutettu, hallinnonalavalvontaa toteuttavat ministeriöt hallinnonaloittain sekä laillisuusvalvontaa harjoittava eduskunnan oikeusasiamies. Epämuodollisen valvonnan näkökulmasta merkitystä on myös kansalaistoiminnalla ja -järjestöillä sekä medialla.
Tässä lainopillisessa pro gradu -tutkielmassa pyrittiin selvittämään, kykeneekö tiedusteluvalvontavaltuutettu turvaamaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen tiedustelutoiminnassa. Toissijaisesti pyrittiin tarkastelemaan sitä, onko tiedustelutoiminnan ulkoinen valvonta tosiasiallisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta asianmukaista ja riittävää.
Tutkimuksessa havaittiin, että lainvalmistelu on toteutettu perus- ja ihmisoikeudet huomioiden ja tiedustelutoiminnan kokonaisvalvonta on toteutettu lähtökohtaisesti varsin kattavasti. Erityisesti tiedusteluvalvontavaltuutetulle säädetty toimivalta on itsessään riittävää laillisuusvalvonnan toteuttamiseksi. Tosin myös tiettyjä puutteita havaittiin.
Tiedustelutoiminnan valvonta on keskittynyt voimakkaasti tiedusteluvalvontavaltuutetulle. Koska muut valvontaa suorittavat tahot ovat osin riippuvaisia tiedusteluvalvontavaltuutetun tuottamasta informaatiosta, saattaa keskinäisriippuvuus olla ongelmallista kokonaisvalvonnan näkökulmasta. Tiedusteluvalvontavaltuutetun riittävien resurssien turvaaminen on tärkeää erityisesti tiedusteluviranomaisten kansainvälisessä yhteistyössä, jossa tiedustelutietoa luovutetaan ulkomaille. Lisäksi tiedusteluvalvontavaltuutetulle tehtävien kanteluiden laajentamista nimettömiin kanteluihin tulisi harkita lainsäädännön myöhemmässä kehittämistyössä.