Magnetic Resonance Imaging Follow-up and JCV Serology in Multiple Sclerosis
Kolasa, Marcin (2020)
Kolasa, Marcin
Tampere University
2020
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-02-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1400-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1400-2
Tiivistelmä
Magneettikuvausta (MK) käytetään nykyään yleisesti multippeliskleroosin (MS) diagnostiikassa ja taudin seurannassa. Konventionaalinen MK (T1 ja T2 painotteiset sekvenssit) ei kuitenkaan ole spesifinen MS-taudin patologian suhteen. Lisäksi radiologiset löydökset korreloivat vain kohtalaisesti kliinisen kokonaistoimintakyvyn kanssa.
Tehokkaat MS-taudin lääkehoidot, kuten natalitsumabi (NTZ), lisäävät progressiivisen multifokaalisen leukoenkefalopatian (PML) riskiä. PML on vakava demyelinoiva keskushermoston sairaus, jonka aiheuttaa neurotrooppisen JC- viruksen reaktivaatio. PML:n riskin vuoksi MS-potilailta tutkitaan JC-virusvasta- aineet ennen NTZ:n lääkehoidon aloitusta.
Väitöskirjatutkimuksen päätavoitteena oli tutkia uusien MK:een perustuvien kuvantamismenetelmien, volumetrian ja diffuusiotensorikuvauksen (DTI) avulla aivoparenkyymissä tapahtuvia muutoksia MS-potilailla ja kliinisesti eriytyneessä oireyhtymässä (KEO) neljän vuoden seurantatutkimuksessa. Tavoitteena oli selvittää voidaanko volumetrialla tai DTI-muutosten arvioinnilla ennustaa progressiota KEO:sta MS-tautiin. MS-potilailla selvitettiin myös korreloivatko havaitut muutokset toimintakyvyn huononemiseen expanded disability status scale-asteikon avulla mitattuna. Kolmannessa osatyössä tutkittiin JC-virusvasta-aineiden seroprevalenssia suomalaisessa MS-potilasaineistossa sekä selvitettiin JC-virusvasta- aineiden stabiliteettia neljän vuoden seurannassa. Myös MS-taudin immunomoduloivan hoidon ja muiden kliinisten tekijöiden vaikutusta JC-viruksen esiintymiseen selvitettiin.
Tuloksien mukaan suurempi MS-plakkien tilavuus lähtötilanteessa on yhteydessä progressioon KEO:sta MS-tautiin. Sen sijaan MS-potilailla aivoatrofia tai plakkien volyymi eivät selkeästi korreloineet kokonaistoimintakyvyn huononemiseen neljän vuoden seurannassa. DTI:n avulla havaitut aivoparenkyymin muutokset olivat merkittävämmät KEO- ja MS- potilailla kuin terveillä verrokeilla. Lisäksi havaittiin, että DTI-arvojen huononeminen seurannassa oli yleisempää sellaisessa KEO- ryhmässä, joka eteni MS-tautiin. Lähtötilanteen DTI-muutokset eivät kuitenkaan ennustaneet konversiota. MS-potilailla corpus callosumin DTI-arvojen ja kokonaistoimintakyvyn huononemisen välillä oli heikko yhteys.
Kuvantamistulokset viittaavat siihen, että DTI:lla on potentiaalia taudin aktivisuuden monitoroinnissa sekä KEO:ssa että MS-taudissa. Volumetriassa havaitut muutokset olivat yhteydessä taudin progressiossa vain KEO:ssa. Tulosten varmentaminen edellyttää kuitenkin suurempaa potilasaineistoa ja pidempää seuranta-aikaa.
JC-virusvasta-aineiden merkitystä selvittävässä tutkimuksessa havaittiin korkea JC-virusvasta-aineiden seroprevalenssi sekä KEO- että MS-potilailla (57%). Seurannassa oli huomattavaa vasta-aineiden vaihtelua. Korkeampi ikä ja miessukupuoli olivat yhteydessä JC-virusvasta-ainepositiivisuuteen. Yhteenvetona todetaan, että JC-viruksen seroprevalenssi suomalaisilla MS potilailla on korkea kuten muissakin maissa. JC-virusvasta-ainestatuksen vaihtelu on syytä huomioida kliinisessä toiminnassa.
Tehokkaat MS-taudin lääkehoidot, kuten natalitsumabi (NTZ), lisäävät progressiivisen multifokaalisen leukoenkefalopatian (PML) riskiä. PML on vakava demyelinoiva keskushermoston sairaus, jonka aiheuttaa neurotrooppisen JC- viruksen reaktivaatio. PML:n riskin vuoksi MS-potilailta tutkitaan JC-virusvasta- aineet ennen NTZ:n lääkehoidon aloitusta.
Väitöskirjatutkimuksen päätavoitteena oli tutkia uusien MK:een perustuvien kuvantamismenetelmien, volumetrian ja diffuusiotensorikuvauksen (DTI) avulla aivoparenkyymissä tapahtuvia muutoksia MS-potilailla ja kliinisesti eriytyneessä oireyhtymässä (KEO) neljän vuoden seurantatutkimuksessa. Tavoitteena oli selvittää voidaanko volumetrialla tai DTI-muutosten arvioinnilla ennustaa progressiota KEO:sta MS-tautiin. MS-potilailla selvitettiin myös korreloivatko havaitut muutokset toimintakyvyn huononemiseen expanded disability status scale-asteikon avulla mitattuna. Kolmannessa osatyössä tutkittiin JC-virusvasta-aineiden seroprevalenssia suomalaisessa MS-potilasaineistossa sekä selvitettiin JC-virusvasta- aineiden stabiliteettia neljän vuoden seurannassa. Myös MS-taudin immunomoduloivan hoidon ja muiden kliinisten tekijöiden vaikutusta JC-viruksen esiintymiseen selvitettiin.
Tuloksien mukaan suurempi MS-plakkien tilavuus lähtötilanteessa on yhteydessä progressioon KEO:sta MS-tautiin. Sen sijaan MS-potilailla aivoatrofia tai plakkien volyymi eivät selkeästi korreloineet kokonaistoimintakyvyn huononemiseen neljän vuoden seurannassa. DTI:n avulla havaitut aivoparenkyymin muutokset olivat merkittävämmät KEO- ja MS- potilailla kuin terveillä verrokeilla. Lisäksi havaittiin, että DTI-arvojen huononeminen seurannassa oli yleisempää sellaisessa KEO- ryhmässä, joka eteni MS-tautiin. Lähtötilanteen DTI-muutokset eivät kuitenkaan ennustaneet konversiota. MS-potilailla corpus callosumin DTI-arvojen ja kokonaistoimintakyvyn huononemisen välillä oli heikko yhteys.
Kuvantamistulokset viittaavat siihen, että DTI:lla on potentiaalia taudin aktivisuuden monitoroinnissa sekä KEO:ssa että MS-taudissa. Volumetriassa havaitut muutokset olivat yhteydessä taudin progressiossa vain KEO:ssa. Tulosten varmentaminen edellyttää kuitenkin suurempaa potilasaineistoa ja pidempää seuranta-aikaa.
JC-virusvasta-aineiden merkitystä selvittävässä tutkimuksessa havaittiin korkea JC-virusvasta-aineiden seroprevalenssi sekä KEO- että MS-potilailla (57%). Seurannassa oli huomattavaa vasta-aineiden vaihtelua. Korkeampi ikä ja miessukupuoli olivat yhteydessä JC-virusvasta-ainepositiivisuuteen. Yhteenvetona todetaan, että JC-viruksen seroprevalenssi suomalaisilla MS potilailla on korkea kuten muissakin maissa. JC-virusvasta-ainestatuksen vaihtelu on syytä huomioida kliinisessä toiminnassa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4864]