Work-Based Learning in Vocational Education and Training : Varied Communities, Fields and Learning Pathways

Abstract

There is currently a strong focus on work-based learning (WBL) in vocational education. This doctoral dissertation investigates work-based learning, particularly apprenticeship training in Finland, and provides knowledge and understanding of workplace learning (WPL) in vocational education and training (VET). The dissertation includes four publications in total, of which publications I and II are literature reviews, and publications III and IV are studies based on empirical interview data. Interviews (N = 73) were collected in 2015 and 2017. The first dataset (n = 40) consisted of interviews with apprentices and members of their work communities in 10 workplaces. The second dataset (n = 33) covered interviews with both apprentices and students in school-based VET who were participating in onthejob learning periods. The findings of the studies were based on a qualitative synthesis of previous research and qualitative and thematic analysis of interview data.

School-based VET has been the dominant model of education in the Finnish VET system. This research highlights that apprenticeship, as an institution, has been supported by a clear and legal framework, but the goals and the target group have not always been clear. According to the experiences of the participants, apprenticeship training was a demanding work-based pathway; moreover, its educational meaning was not always recognised by the actors, including apprentices, trainers or employers. Employers also expected apprentices to quickly become productive workers. However, full participation was not always possible due to productive, financial or safety reasons.

The empirical studies investigated more closely three fields of VET – social and health care, business and administration and technology – and two learning pathways in VET – learners as apprentices in work and learners in school-based VET. Learners revealed differing experiences in both the field of work and in the learning pathways. For example, in the social and health care field, learners more quickly progressed to more independent and responsible tasks than they did in the technology field. As regards the learning pathways, while their roles could be more autonomous, for apprentices, the transition to responsible tasks could come too quickly. In contrast, students in school-based VET gradually moved to more demanding tasks and environments and were supported by the school and the work community. However, learners were in some cases ‘relegated’ to tasks more assistive in nature as a result of being positioned lower in the hierarchy. Despite the differences among the fields and between the learning pathways, it is suggested that learning environments provided by the various work communities can be developed by promoting learners’ opportunities to participate, receive guidance and feel a sense of belonging.

The summary of the four publications, led to the conclusion that WBL in VET is related to multiple aspects at the micro, meso and macro levels. Learners and their characteristics and behaviours are central to WBL. Overall, to fully benefit from learning opportunities at work mean having a self-directed approach. Also, there is a need to consider the context, including various communities and organisations that participate in VET and the role of education within learning at work. More widely, developments related to the VET system and society cannot be overlooked.

Työelämälähtöinen oppiminen on tällä hetkellä keskeinen osa ammatillista koulutusta. Tämä väitöskirjatutkimus tarkastelee työelämälähtöistä oppimista, erityisesti oppisopimuskoulutusta, Suomessa sekä tuottaa tietoa ja ymmärrystä työelämässä oppimisesta ammatillisessa koulutuksessa. Väitöskirjatutkimus koostuu yhteensä neljästä osajulkaisusta, joista julkaisut I ja II ovat kirjallisuuskatsauksia ja III ja IV empiirisiin haastatteluaineistoihin perustuvia tutkimuksia. Haastattelut (N = 73) kerättiin vuosina 2015 ja 2017. Ensimmäinen haastatteluaineisto (n = 40) koostui oppisopimusopiskelijoiden ja heidän työyhteisöidensä jäsenten haastatteluista kymmenellä eri työpaikalla. Toinen haastatteluaineisto (n = 33) kattoi sekä oppisopimusopiskelijoita että oppilaitosmuotoisessa ammatillisessa koulutuksessa työssäoppimiseen osallistuneita opiskelijoita. Tutkimusten tulokset perustuivat laadulliseen synteesiin aiemmista tutkimuksista sekä haastatteluaineistojen laadulliseen temaattiseen analyysiin.

Oppilaitosmuotoinen ammatillinen koulutus on ollut Suomen ammatillisen koulutuksen järjestelmässä hallitseva koulutusmuoto. Tutkimus korostaa, että oppisopimuskoulutus instituutiona on perustunut selkeään lailliseen viitekehykseen, mutta sen tavoitteet ja kohderyhmät eivät aina ole olleet selkeitä. Tutkimukseen osallistuneet kokivat oppisopimuskoulutuksen vaativana työelämälähtöisenä koulutusmuotona, jonka koulutuksellista merkitystä eri toimijat, kuten oppisopimusopiskelijat, työpaikkakouluttajat tai työnantajat, eivät aina tunnistaneet. Työnantajat myös odottivat oppisopimusopiskelijoiden toimivan nopeasti tuottavina työntekijöinä. Täysi osallistuminen ei kuitenkaan aina ollut mahdollista tuotannollisista, taloudellisista tai turvallisuussyistä.

Empiiriset tutkimukset tarkastelivat erityisesti kolmea ammatillisen koulutuksen alaa: sosiaali- ja terveysalaa, kaupan ja hallinnon alaa sekä tekniikan alaa sekä kahta ammatillisen koulutuksen oppimispolkua: oppisopimusopiskelijoita ja oppilaitosmuotoisen ammatillisen koulutuksen opiskelijoita. Näiden oppijoiden kokemusten perusteella alojen ja oppimispolkujen välillä oli selkeitä eroja. Sosiaalija terveysala esimerkiksi näyttäytyi alana, jossa oppijat etenivät nopeasti itsenäisempiin ja vastuullisempiin tehtäviin kuin tekniikan alalla. Oppimispolkuja tarkasteltaessa oppisopimusopiskelijat kokivat usein toimivansa itsenäisessä roolissa, mutta toisinaan siirtymä vastuullisiin tehtäviin koettiin myös liian nopeana. Oppilaitosmuotoisen ammatillisen koulutuksen opiskelijat siirtyivät vähitellen oppilaitoksen ja työyhteisön tuella haastavampiin tehtäviin ja ympäristöihin. Joissakin tapauksissa oppijat kuitenkin sijoitettiin työpaikan hierarkiassa alemmaksi ja avustaviin tehtäviin. Ala- ja oppimispolkukohtaisista eroista huolimatta tutkimuksessa esitetään, että eri yhteisöjen tarjoamia oppimisympäristöjä voidaan kehittää edistämällä oppijoiden mahdollisuuksia osallistua, saada ohjausta sekä kokea osallisuutta.

Neljän julkaisun yhteenvetona voitiin todeta, että työelämälähtöinen koulutus ammatillisessa koulutuksessa liittyy useisiin mikro-, meso- ja makrotason seikkoihin. Oppijat ja heidän ominaisuutensa sekä käytöksensä ovat työelämälähtöisen oppimisen keskiössä. Oppimismahdollisuuksien hyödyntämisen koettiin usein edellyttävän itseohjautuvuutta. Samalla huomiota tulee kiinnittää myös laajempaan kontekstiin, erilaisiin yhteisöihin ja organisaatioihin, jotka osallistuvat ammatilliseen koulutukseen sekä koulutuksen ja oppilaitoksen rooliin suhteessa työelämässä oppimiseen. Lisäksi ammatillisen koulutuksen järjestelmään ja yhteiskuntaan liittyviä kehityskulkuja ei voida jättää huomiotta.