Sosiaalisesti kontrolloitu, yksilöllisesti valikoitu: nuoren seksuaalisuudesta tuotettavat eronteot ja puhetavat terveystiedon oppikirjojen seksuaalikasvatuksen oppimateriaaleissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella seksuaalikasvatuksen oppimateriaaleissa tuotettavia erontekoja sekä puhetapoja suhteessa nuorten seksuaalisuuteen. Tutkimustehtävänä oli selvittää, että millainen seksuaalisuus esitetään aineistossa nuorille tavoiteltavana. Tutkimusmateriaalina toimivat kolme terveystiedon fyysistä oppikirjaa, Navigaattori 1, 2 ja 3, joista jokaisesta tutkimukseen otettiin tarkasteltavaksi n. 10 sivun osio, jossa käsiteltiin seksuaalisuutta. Tutkimusaineisto siis koostui yhteensä noin 30 sivusta nuorten seksuaalikasvatukseen suunnattua tekstiä. Tutkimuksen fokus oli seksuaalisuuden sosiaalisen ulottuvuuden tutkiminen, joten teoreettisena viitekehyksenä toimi sosiaalisen konstruktionismi ja kyseisen tutkimussuuntauksen ajatukset sukupuolen ja seksuaalisuuden sosiaalisesta rakentuneisuudesta. Tutkimuksessa hyödynnettiin ohjaavana ajatuksena myös nuorisotutkimuksen ajatuksia nuoruudesta ja feministisiä ajatuksia sukupuolesta seksuaalisuuden määrittäjänä. Tutkimuksen tutkimusote oli kvalitatiivinen ja tutkimus toteutettiin diskurssianalyysilla, jossa käytettiin tukena erityisesti kriittistä diskurssianalyysia ja Barbara Johnstonen ajatuksia diskurssianalyysin teosta. Diskurssianalyysin pohjalta tutkimuksessa eriteltiin niitä tapoja, joilla seksuaalisuutta tutkimusaineistossa kuvaillaan ja teemoja, joiden mukaan seksuaalisuuden eronteot tapahtuvat. Analyysin tekotapana toimi teoriaohjaava lähestymistapa. Tutkimuksen analyysissa aineistosta erottui viisi teemaa seksuaalisuuteen erontekoa tuottavista tekijöistä sekä viisi teemaa aineistossa tuotetuista seksuaalisuuteen liitetyistä puhetavoista. Seksuaalisuuteen erontekoja tuottavia tekijöitä olivat aineiston puitteissa sukupuoli, ikä, seksuaalisen nautinnon ja siihen liittyvien riskien ja vastuun vuoropuhelu, sosiaaliset suhteet sekä keho. Seksuaalisuuteen liitettäviä puhetapoja olivat puolestaan itsemääräämisoikeus ja yksilöllisyys, seurustelu ja tunteet, fyysinen terveys ja biologia seksuaalinen halu sekä seksuaalinen moninaisuus. Tutkimuksen analyysin perusteella näyttää siltä, että vaikka seksuaalisuutta pyritään tutkituissa oppikirjoissa määrittämään seksuaalisuuden moninaisuuden kautta, moninaisuuden käsitteleminen jää pintapuoliseksi ja moninaisuutta peilataan lähinnä suhteessa heteroseksuaalisiin ja cis-sukupuolisiin asetelmiin. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen käsitteleminen suhteessa seksuaalisuuteen tai kehollisuuteen jää ohueksi ja esimerkiksi etnisyyden, vammaisuuden ja aseksuaalisuuden teemojen käsittely on vähäistä. Seksuaalinen moninaisuus tuotetaan aineistossa ennemmin yksilöllisten valintojen näkökulman kautta, mikä toisaalta häivyttää erontekoa tuottavien tekijöiden vaikutusta rakenteellisella tasolla. Nuoren ihanteellista seksuaalisuutta tuottavat aineistossa ensisijaisesti näkökulma myönteisestä ja yksilöllisestä suhtautumisesta seksuaalisuuteen, jota määrittää itsemääräämisoikeuden ja seksuaalisen nautinnon viitekehys. Tätä asetelmaa kuitenkin haastavat ajatukset seksiin liitetyistä riskeistä sosiaalisista normeista ja kaksijakoisesta sukupuolijärjestelmästä. Myös seksuaalisuuden kehollista ulottuvuutta lähestytään ensisijaisesti lisääntymisen näkökulmasta asettamalla tytöille ja pojille erilaisia rooleja. Moni tutkimuksen analyysin kautta muodostuneista teemoista risteää toistensa kanssa, mikä avaa mielenkiintoisia jatkotutkimusmahdollisuuksia esimerkiksi seksuaalisen moninaisuuden näkökulmasta. Varteenotettavia jatkotutkimukselle sopivia väyliä ovat esimerkiksi nuorten omien näkemysten tutkiminen suhteessa seksuaalikasvatukseen, seksuaalikasvatuksen oppimateriaalien käytöstä opetustilanteessa tai vertaileva tutkimus erilaisista seksuaalikasvatuksen oppimateriaaleista.