Kestävä muotoilu suomalaisen korkeakouluopetuksen kontekstissa - Case Aalto-yliopiston muotoilun laitos ja Lahden Muotoiluinstituutti

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kestävää muotoilua suomalaisen korkeakouluopetuksen kontekstissa. Tutkielmassa analysoidaan ja tutkitaan kahden alalla arvostetun korkeakoulun muotoilun opetusta ja selvitetään, minkälaisia näkökulmia kestävästä muotoilusta opetuksessa esiintyy. Lisäksi tutkimuksessa perehdytään siihen, miten aihepiirin teemoja opetetaan ja minkälaisia valmiuksia opiskelijoille pyritään tarjoamaan kestävän muotoilutyön toteuttamiseen.

Kestävää muotoilua on tutkittu melko vähän muotoilun opetuksen kontekstissa. Aiemmat aihepiiriin liittyvät tutkimukset keskittyvät pitkälti erilaisten suunnittelumenetelmien analysointiin. Opetuksen saralla on oltu kiinnostuneita yksittäisten kestävyyden aihepiiriin liittyvien opetusmenetelmien tutkimisesta. Tässä tutkimuksessa luodataan kestävän muotoilun opetusta käytännössä ja arvioidaan, minkälaisin keinoin kestävän kehityksen tavoitteita on pyritty edistämään muotoilun alalla ja opetuksessa. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan erilaisten kestävän muotoilun suuntausten sisältöä ja vaikuttavuutta sekä niissä käytettyjä suunnittelumenetelmiä kestävän muotoilun tasojaottelun avulla. Lisäksi teoriaosuudessa kartoitetaan aihepiirin opetusta ja niitä valmiuksia, jotka kestävän muotoilutoiminnan toteuttamisessa on nähty keskeisiksi. Näiden aihepiirien pohjalta muodostetaan teoreettinen viitekehys, joka tukee tutkimusta varten kerätyn aineiston analysointia. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu kuudesta haastattelusta, jotka on toteutettu tämän tutkimuksen kohteena olevien korkeakoulujen edustajille. Edustajat toimivat joko Aalto yliopiston muotoilun laitoksella tai Lahden Muotoiluinstituutissa. Aineistot on kerätty puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä ja aineiston analyysin toteuttamisessa on käytetty teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmää.

Tutkimuksen keskeisenä tuloksena syntyi näkemys kestävän muotoilun eri suuntauksista osana muotoilun opetusta. Opetuksessa kestävyyden teemoja käsitellään erityisesti yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa toteutettavien yhteistyöprojektien kautta. Projektit koostuvat pääasiassa tuotemuotoilun sekä tuote- ja palvelujärjestelmien muotoilun mukaisten toimeksiantojen ratkomisesta. Toimeksiantojen toteuttamisen puitteissa opiskelijoille tunnistettiin kehittyvän kuudenlaisia olennaisia valmiuksia kestävän muotoilutyön toteuttamiseen. Valmiustyyppejä ovat: kriittisen pohdinnan ja kyseenalaistamisen taidot, konkreettiset muotoilutaidot, ryhmätyötaidot, vuorovaikutus- ja sidosryhmätaidot, arvomaailma- ja pohja sekä oman osaamisen kehittämisen taidot.

Tutkimuksen keskeiset johtopäätökset kiteytyvät viiteen havaintoon kestävästä muotoilusta ja sen opetuksesta. Ensimmäisen havainnon mukaan muotoilutyö on sitä kestävämpää, mitä laajemmin kestävyyden ulottuvuudet on huomioitu ja mitä lähempänä toiminta on systeemisen tason suunnittelua. Toisen havainnon mukaan keskeiset kestävän muotoilun valmiudet ovat yleisluontoisia taitoja, joiden painoarvo määrittyy suunnittelun kontekstin mukaan. Kolmannen havainnon mukaan kestävyyden teemoihin liittyvien aitojen toimeksiantojen ratkominen monialaisissa ryhmissä on toimiva tapa opettaa kestävää muotoilua. Neljännen havainnon mukaan muotoilun korkeakouluopetuksen suunniteltu uudelleenprofilointi luo mahdollisuuden käsitellä kestävää muotoilua kokonaisvaltaisesti ja järjestelmällisesti opetuksessa. Viimeisessä huomiossa korostetaan, että yrityksillä ja muilla organisaatioilla on merkittävä rooli kestävän muotoilutoiminnan edistämisessä.

Käytännössä tutkimuksessa tehdyt havainnot ovat kiinnostavia sekä tutkimuksen kohteena olleiden korkeakoulujen henkilöstölle että muille kestävää toimintaa edistäville ja opetusalalla toimiville tahoille. Tuloksista muodostuu edustava kuva kestävästä muotoilusta osana kahden suomalaisen korkeakoulun muotoilun opetusta. Eri tahojen on mahdollista peilata omaa toimintaansa tätä muodostunutta kuvaa vasten ja siten tunnistaa toimintansa etuja, puutteita, mahdollisuuksia ja haasteita