EPSAS-standardien vaikutus leasingrahoituksen käsittelyyn kunnan kirjanpidossa

Abstract

Tutkielma tarkastelee kunnan leasingjärjestelyiden käsittelyä kirjanpidossa erilaisten normien näkökulmasta. Erityisesti huomio kiinnittyy tulevien EPSAS-standardien vaikutukseen kunnan leasingjärjestelyiden kirjanpidolliseen käsittelyyn. Leasingrahoitus on yksi vaihtoehto kunnan käyttöomaisuuden hankinnan rahoitukseen. Se ei kuitenkaan ole vierasta pääomaa, vaan kyseessä on yleensä pitkäaikainen vuokrasopimus. Leasingrahoitus jaetaan käyttöleasingiin ja rahoitusleasingiin. Rahoitusleasing siirtää leasingsopimuksesta aiheutuneet riskit ja hyödyt pääosin vuokralle ottajalle ja käyttöleasing ei. Tutkimuksella halutaan selvittää, millaisia vaatimuksia valmisteilla olevat EPSAS-standardit näyttäisivät asettavan leasingrahoituksen kirjanpidolle suomalaisissa kunnissa tulevaisuudessa. Lisäksi tarkastellaan, eroaako leasingvastuita koskeva sääntely tulevien EPSAS-standardien ja olemassa olevan sääntelyn välillä.

Tutkimuksen tarkoituksena on siis vertailla olemassa olevia normistoja ja tulkita niiden eroavaisuuksia sekä vaikutuksia käytännön kirjanpitoon. Tutkimuksessa käytetään oikeusvertailevaa, sekä lainopillista tutkimusmenetelmää. Tavoitteena on löytää eroja ja normiristiriitoja vertailtavien säädösten väliltä. Kyseessä ei kuitenkaan ole oikeustieteellinen tutkielma. Aineistona on käytetty tutkielman kannalta relevantteja säädöksiä, sekä muuta tulkintaa tukevaa materiaalia. Vertailu tutkielmassa on tehty kunnan hyvän kirjanpitotavan, Suomen kirjanpitolain, IPSAS 13 -standardin, IFRS 16 -standardin, sekä valmisteilla olevan EPSAS-standardin välillä. Vertailua varten EPSAS-standardin sisällöstä on tehty tulkintaa käymällä läpi laajasti standardin valmisteluaineistoa.

Standardin valmisteluaineiston mukaan valmisteilla olevan EPSAS-standardin pohjana voitaisiin käyttää vuokrasopimuksia koskevia IPSAS 13 ja IFRS 16 -standardeja. Näin ollen vuokralle ottajan kaikki leasingjärjestelyt, sekä vuokralle antajan rahoitusleasingjärjestelyt tultaisiin tulevaisuudessa kirjaamaan taseeseen omaisuudeksi ja vastuiksi eli kuten leasingjärjestelyillä hankittu hyödyke olisi ostettu tai myyty. Vuokralle antajan käyttöleasingin kirjaamiseen ei tutkielman perusteella ole odotettavissa merkittäviä muutoksia. EPSAS-standardit ovat kuitenkin vielä valmisteluvaiheessa, joten tutkielmassa tehdään vain päätelmiä, sekä tulkintaa valmisteilla olevien standardien sisällöstä. Standardien valmisteluun, käyttöönottoon ja sisältöön liittyy vielä useita epävarmuuksia.

Tutkielmassa vertaillut säädökset ja standardit, sekä niiden mukaiset kirjaustavat eroavat toisistaan. Kunnan hyvä kirjanpitotapa ei salli leasingjärjestelyiden kirjaamista taseeseen lainkaan, kun taas IPSAS- ja IFRS-standardien mukaan rahoitusleasing on kirjattava kuten hyödyke olisi ostettu tai myyty. IFRS-standardin mukaisen kirjaustavan mukaan myös vuokralle ottajan käyttöleasingin kirjataan taseeseen omaisuudeksi ja vastuiksi. Tutkielmassa käytetyt standardit ja säännökset ovat jakautuneet muistuttamaan tasekeskeisempää kirjanpitomallia sekä enemmän tuloslaskelmaa korostavaan mallia. Jos EPSAS-standardit tulisivat käyttöön tutkielman tulkinnan mukaisessa muodossa, toisi se muutoksia niin käytännön kirjanpitoon, kuin kirjanpidon teoreettisiin lähtökohtiin. Suomalaisen kirjanpitotavan voidaan katsoa noudattavan enemmän tuloslaskelmaa korostavaa mallia, kun taas kansainväliset IPSAS- ja IFRS-standardit ovat enemmän tasekeskeisiä. Myöskin valmisteilla olevat EPSAS-standardit näyttäisivät tutkielman perusteella noudattavan kansainvälisten standardien tasekeskeisempää mallia.