Tunteet ilmastonmuutoksen hillinnän tiellä?
Sipilä, Anita (2020)
Sipilä, Anita
2020
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-02-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912197021
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912197021
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä tunteita ja tunteisiin liittyviä merkityksiä. Ilmastonmuutoksen hillinnällä tarkoitetaan eri tasoilla tehtäviä toimia, joilla tähdätään päästöjen vähentämiseen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Toimet voivat olla esimerkiksi yksilötasolla tehtäviä arjen valintoja, poliittisia päätöksiä tai päästölaskureiden hyödyntämistä päästöjen vähentämiseksi organisaatioiden toiminnassa. Tutkimuskysymyksenä on: Millaisia tunteita ilmastonmuutoksen hillintään liitetään?
Tutkielmaa kehystävänä käsitteenä on 'tunteet'. Tunteisiin nähdään liittyvän keskeisesti sekä ruumiillinen että kognitiivinen ulottuvuus, jotka toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Kognitiivisen reflektion kautta rakennetaan merkityksiä, mikä vaikuttaa tunteiden kokemiseen ja ilmaisuun. Tunteet auttavat muodostamaan käsitystä minuudesta ja identiteetistä, mikä tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäröivään kulttuuriin, sosiaalisten rakenteiden puitteissa. Keskeistä onkin käsitys tunteiden asemasta jaettuina. Sosiaalisen ja kulttuurisen kontekstin huomioiden ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita on aiemmin tutkinut sosiologi Kari Marie Norgaard.
Tutkimuksen aineistona on Sitran koordinoiman Erätauko-projektin keskusteluja ilmastonmuutoksen hillinnästä. Keskustelut on koottu 29.1.2019 järjestetyistä yhteensä sadasta keskustelusta, jotka pidettiin 26 paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Aiheena keskusteluissa oli: "Mikä meitä estää toimimasta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?" Keskusteluja järjestämässä oli eri tahoja aina yrityksistä oppilaitoksiin ja kunnista järjestöihin. Tutkimuksen aineisto on rajautunut koskemaan kuuttakymmentä keskustelua, jotka tarjoavat mahdollisuuden analysoida ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä tunteita.
Aineiston analysoinnissa on hyödynnetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineistosta on etsitty tunteita kuvaavia ilmauksia, minkä jälkeen aineisto on pelkistetty koskemaan vain näitä kuvauksia. Analyysin tuloksena on muodostunut neljä pääluokkaa, jotka ovat (1) ilmastonmuutos uhkana minäkäsitykselle, (2) ilmastonmuutos uhkana sosiaalisille suhteille, (3) ilmastonmuutos uhkana käsityksille hyvästä elämästä, ja (4) ilmastonmuutos uhkana sosiaalisille rakenteille. Ensimmäiset kaksi luokkaa sisältävät minuuteen ja identiteettiin liittyviä tunteita, jotka jakautuvat henkilökohtaisella ja sosiaalisella tasolla koettuihin tunteisiin. Henkilökohtainen taso sisältää riittämättömyyden, syyllisyyden ja merkityksettömyyden tunteita, mutta myös merkityksellisyyden tunteita. Sosiaaliseen tasoon taas kuuluvat pelon tunteet liittyen leimautumiseen ja ulkopuolelle jäämiseen, mutta myös kaipaus yhteyteen ja yhdessä tekemiseen. Näitä tunteita analysoidaan suhteessa teoriaan minuudesta ja identiteetistä. Kolmannen pääluokan tunteisiin kuuluvat muutoksen ja luopumisen pelon tunteet. Näiden tunteiden tulkitaan heijastavan kulttuurisia käsityksiä tavoiteltavasta ja hyvästä elämästä sekä toisaalta siitä, mitä tulee pyrkiä välttämään. Neljänteen pääluokkaan liittyviin tunteisiin taas kuuluu oikeudenmukaisuuteen ja poliittiseen järjestelmään liittyviä tunteita. Näitä ovat esimerkiksi huoli siitä, toteutuvatko osallisuus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ilmastonmuutokseen liittyvässä päätöksenteossa sekä turhautuminen kasvua tavoittelevaa talousjärjestelmää kohtaan, jonka koetaan olevan ristiriidassa kestävyyden tavoitteiden kanssa.
Lähes kaikki aineistosta esiin nousseet tunteet liittyvät näkemyksiin siitä, mitä "pitäisi tehdä" yhteiskunnan eri tasoilla mutta mitä ei kuitenkaan tehdä. Tämän voi tulkita kertovan odotusten ja kokemusten välisestä ristiriidasta, minkä nähdään johtavan negatiivisiin tunteisiin. Analyysin tuloksena löytyneet tunteet siis liittyvät pitkälti erilaisiin odotuksiin, jotka eivät ole täyttyneet toivotulla tavalla yksilön omassa elämässä ja itselle merkityksellisessä sosiaalisessa kontekstissa. Tutkimus havainnollistaa sitä, miten ilmastonmuutoksen hillintään liittyvissä tunteissa toisiinsa kietoutuvat yksilön, yhteiskunnan ja kulttuurin eri ulottuvuudet.
Tutkielmaa kehystävänä käsitteenä on 'tunteet'. Tunteisiin nähdään liittyvän keskeisesti sekä ruumiillinen että kognitiivinen ulottuvuus, jotka toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Kognitiivisen reflektion kautta rakennetaan merkityksiä, mikä vaikuttaa tunteiden kokemiseen ja ilmaisuun. Tunteet auttavat muodostamaan käsitystä minuudesta ja identiteetistä, mikä tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäröivään kulttuuriin, sosiaalisten rakenteiden puitteissa. Keskeistä onkin käsitys tunteiden asemasta jaettuina. Sosiaalisen ja kulttuurisen kontekstin huomioiden ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita on aiemmin tutkinut sosiologi Kari Marie Norgaard.
Tutkimuksen aineistona on Sitran koordinoiman Erätauko-projektin keskusteluja ilmastonmuutoksen hillinnästä. Keskustelut on koottu 29.1.2019 järjestetyistä yhteensä sadasta keskustelusta, jotka pidettiin 26 paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Aiheena keskusteluissa oli: "Mikä meitä estää toimimasta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?" Keskusteluja järjestämässä oli eri tahoja aina yrityksistä oppilaitoksiin ja kunnista järjestöihin. Tutkimuksen aineisto on rajautunut koskemaan kuuttakymmentä keskustelua, jotka tarjoavat mahdollisuuden analysoida ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä tunteita.
Aineiston analysoinnissa on hyödynnetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineistosta on etsitty tunteita kuvaavia ilmauksia, minkä jälkeen aineisto on pelkistetty koskemaan vain näitä kuvauksia. Analyysin tuloksena on muodostunut neljä pääluokkaa, jotka ovat (1) ilmastonmuutos uhkana minäkäsitykselle, (2) ilmastonmuutos uhkana sosiaalisille suhteille, (3) ilmastonmuutos uhkana käsityksille hyvästä elämästä, ja (4) ilmastonmuutos uhkana sosiaalisille rakenteille. Ensimmäiset kaksi luokkaa sisältävät minuuteen ja identiteettiin liittyviä tunteita, jotka jakautuvat henkilökohtaisella ja sosiaalisella tasolla koettuihin tunteisiin. Henkilökohtainen taso sisältää riittämättömyyden, syyllisyyden ja merkityksettömyyden tunteita, mutta myös merkityksellisyyden tunteita. Sosiaaliseen tasoon taas kuuluvat pelon tunteet liittyen leimautumiseen ja ulkopuolelle jäämiseen, mutta myös kaipaus yhteyteen ja yhdessä tekemiseen. Näitä tunteita analysoidaan suhteessa teoriaan minuudesta ja identiteetistä. Kolmannen pääluokan tunteisiin kuuluvat muutoksen ja luopumisen pelon tunteet. Näiden tunteiden tulkitaan heijastavan kulttuurisia käsityksiä tavoiteltavasta ja hyvästä elämästä sekä toisaalta siitä, mitä tulee pyrkiä välttämään. Neljänteen pääluokkaan liittyviin tunteisiin taas kuuluu oikeudenmukaisuuteen ja poliittiseen järjestelmään liittyviä tunteita. Näitä ovat esimerkiksi huoli siitä, toteutuvatko osallisuus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ilmastonmuutokseen liittyvässä päätöksenteossa sekä turhautuminen kasvua tavoittelevaa talousjärjestelmää kohtaan, jonka koetaan olevan ristiriidassa kestävyyden tavoitteiden kanssa.
Lähes kaikki aineistosta esiin nousseet tunteet liittyvät näkemyksiin siitä, mitä "pitäisi tehdä" yhteiskunnan eri tasoilla mutta mitä ei kuitenkaan tehdä. Tämän voi tulkita kertovan odotusten ja kokemusten välisestä ristiriidasta, minkä nähdään johtavan negatiivisiin tunteisiin. Analyysin tuloksena löytyneet tunteet siis liittyvät pitkälti erilaisiin odotuksiin, jotka eivät ole täyttyneet toivotulla tavalla yksilön omassa elämässä ja itselle merkityksellisessä sosiaalisessa kontekstissa. Tutkimus havainnollistaa sitä, miten ilmastonmuutoksen hillintään liittyvissä tunteissa toisiinsa kietoutuvat yksilön, yhteiskunnan ja kulttuurin eri ulottuvuudet.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [7052]