Rauhan ja puolueettomuuden ilmeneminen Urho Kekkosen puheissa kylmän sodan aikana vuosina 1968-1975
Karppi, Marko (2020)
Karppi, Marko
2020
Historian tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-01-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912197019
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912197019
Tiivistelmä
Tässä pro gradussa tutkielman aiheena ja päätutkimuskysymyksenä on Rauhan ja puolueettomuuden ilmeneminen Urho Kekkosen puheissa kylmän sodan aikana vuosina 1968 – 1975. Aihetta on tutkittu analysoimalla presidentti Urho Kekkosen puheita vuosilta 1960 – 1975. Puheet on löydetty Finna-hakupalvelun kautta ja ne ovat peräisin Kansalliskirjaston ja Kotimaisten kielten keskuksen digikokoelmista. Puheita analysoidessa päätutkimusmetodina on käytetty sisällönanalyysia. Tutkielman pääkäsitteet ovat rauha ja puolueettomuus, jotka ovat tässä työssä määritelty seuraavanlaisesti: rauhalla tarkoitetaan Kekkosen puheissa esiintyvää rauhantyötä kylmän sodan jännitteiden lieventämiseksi ja yllensäkin rauhaan pyrkivää politiikka maailmanlaajuisesti ja Puolueettomuudella taas tarkoitetaan Kekkosen ajamaa Suomen puolueettomuuspolitiikkaa, jonka Kekkonen ainakin itse näki puolueettomana.
Tutkielman päätavoitteena on selvittää tuoko Kekkonen kylmän sodan tapahtumat puheissaan esille realistisesti, vai pyrkiikö hän luomaan puheissaan erilaista kuvaa kylmän sodan tapahtumista. Aikarajaukseltaan tutkielma on temaattinen ja se on jaettu neljään eri osaan: ETYK-prosessiin, Kekkosen poliittiseen linjaan, Suomen ulkopolitiikkaan ja puolueettomuuteen sekä Suomen EECsopimukseen. Tutkielmassa käytetty tutkimuskirjallisuus keskittyy Urho Kekkosen poliittiseen toimintaan, hänen puheen pitämisen taitoihin ja kylmän sodan historiaan. Tutkielmassa käsitellään myös hieman Urho Kekkosen puheiden retorisia keinoja, mutta tämä tarkastelu ei ole keskiössä.
Tutkielman loppupäätelmänä voidaan sanoa, että puolueettomuus ja rauha olivat keskeisessä osassa Urho Kekkosen politiikassa ja siten myös hänen puheissaan. ETYK-konferenssin myötä Kekkonen pystyi puheidensa avulla lujittamaan Suomen puolueettomuutta, joka oli uhattuna Neuvostoliiton kielteisen linjan takia. Samalla hän sai annettua Suomesta rauhanomaisen kuvan, koska maa järjesti kyseenomaisen tapahtuman. Myös Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa Kekkonen korosti puheissaan puolueettomuutta. Tosin tässä asiassa hän joutui ennen pitkään perääntymään jonkin verran ja Suomen puolueettomuuspolitiikkaan liitettiin yhteen rauhanomaisuuden ja YYAsopimuksen kanssa. Tämä tarkoitti puolueettomuuden arvon heikkenemistä kuvatessa Suomen politiikkaan, mutta sana itsessään ei kuvailusta kokonaan hävinnyt.
Suomi ja Neuvostoliitto kiistelivät puolueettomuudesta myös Suomen ja EEC:n välisen sopimuksen yhteydessä. Suomelle yhteistyö EEC:n kanssa oli taloudellisista syistä erittäin tärkeä, joten Urho Kekkonen ajoi sopimusta eteenpäin Neuvostoliiton vastustelusta huolimatta. Taloudellisten syiden lisäksi Kekkonen perusteli sopimusta puheissaan juuri Suomen puolueettomuudella. Lännelle hän korosti, että Suomi voi puolueettomana maana ottaa osaa EEC-yhteistyöhön ja Neuvostoliitolle hän vakuutti, ettei Suomen puolueettomuuspolitiikka muutu sopimuksen seurauksena.
Kaiken kaikkiaan Kekkosen puheissa rauha ja puolueettomuus olivat keskeisiä teemoja ja hän käytti niitä puheissaan hyvinkin erilaisille yleisöille. Rauha ja puolueettomuus, olivat myös keskeinen osa Kekkosen poliittista ajattelua ja hänen harjoittamaansa politiikkaa. Tosin puheista voidaan huomata, että rauhan ja puolueettomuuden osalta Kekkosen viesti hänen pitämissään puheissa oli suurimmalta osin hyvinkin samanlainen. Rauhan osalta Kekkonen korosti Suomen roolia rauhantahtoisena valtiona ja rauhan merkityksestä valtioiden välisissä suhteissa ja puolueettomuuden osalta hän korosti Suomen puolueettomuutta ja sen vakiintuneisuutta. Puolueettomuutta Kekkonen piti puheissaan Suomelle parhaana mahdollisena politiikkana. Samaan aikaan Kekkonen yhdisteli puheissaan niin yleisesti hyväksytty tietoa kuin omia näkemyksiään ja pyrki näin saavuttamaan omat poliittiset päämääränsä.
Tutkielman päätavoitteena on selvittää tuoko Kekkonen kylmän sodan tapahtumat puheissaan esille realistisesti, vai pyrkiikö hän luomaan puheissaan erilaista kuvaa kylmän sodan tapahtumista. Aikarajaukseltaan tutkielma on temaattinen ja se on jaettu neljään eri osaan: ETYK-prosessiin, Kekkosen poliittiseen linjaan, Suomen ulkopolitiikkaan ja puolueettomuuteen sekä Suomen EECsopimukseen. Tutkielmassa käytetty tutkimuskirjallisuus keskittyy Urho Kekkosen poliittiseen toimintaan, hänen puheen pitämisen taitoihin ja kylmän sodan historiaan. Tutkielmassa käsitellään myös hieman Urho Kekkosen puheiden retorisia keinoja, mutta tämä tarkastelu ei ole keskiössä.
Tutkielman loppupäätelmänä voidaan sanoa, että puolueettomuus ja rauha olivat keskeisessä osassa Urho Kekkosen politiikassa ja siten myös hänen puheissaan. ETYK-konferenssin myötä Kekkonen pystyi puheidensa avulla lujittamaan Suomen puolueettomuutta, joka oli uhattuna Neuvostoliiton kielteisen linjan takia. Samalla hän sai annettua Suomesta rauhanomaisen kuvan, koska maa järjesti kyseenomaisen tapahtuman. Myös Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa Kekkonen korosti puheissaan puolueettomuutta. Tosin tässä asiassa hän joutui ennen pitkään perääntymään jonkin verran ja Suomen puolueettomuuspolitiikkaan liitettiin yhteen rauhanomaisuuden ja YYAsopimuksen kanssa. Tämä tarkoitti puolueettomuuden arvon heikkenemistä kuvatessa Suomen politiikkaan, mutta sana itsessään ei kuvailusta kokonaan hävinnyt.
Suomi ja Neuvostoliitto kiistelivät puolueettomuudesta myös Suomen ja EEC:n välisen sopimuksen yhteydessä. Suomelle yhteistyö EEC:n kanssa oli taloudellisista syistä erittäin tärkeä, joten Urho Kekkonen ajoi sopimusta eteenpäin Neuvostoliiton vastustelusta huolimatta. Taloudellisten syiden lisäksi Kekkonen perusteli sopimusta puheissaan juuri Suomen puolueettomuudella. Lännelle hän korosti, että Suomi voi puolueettomana maana ottaa osaa EEC-yhteistyöhön ja Neuvostoliitolle hän vakuutti, ettei Suomen puolueettomuuspolitiikka muutu sopimuksen seurauksena.
Kaiken kaikkiaan Kekkosen puheissa rauha ja puolueettomuus olivat keskeisiä teemoja ja hän käytti niitä puheissaan hyvinkin erilaisille yleisöille. Rauha ja puolueettomuus, olivat myös keskeinen osa Kekkosen poliittista ajattelua ja hänen harjoittamaansa politiikkaa. Tosin puheista voidaan huomata, että rauhan ja puolueettomuuden osalta Kekkosen viesti hänen pitämissään puheissa oli suurimmalta osin hyvinkin samanlainen. Rauhan osalta Kekkonen korosti Suomen roolia rauhantahtoisena valtiona ja rauhan merkityksestä valtioiden välisissä suhteissa ja puolueettomuuden osalta hän korosti Suomen puolueettomuutta ja sen vakiintuneisuutta. Puolueettomuutta Kekkonen piti puheissaan Suomelle parhaana mahdollisena politiikkana. Samaan aikaan Kekkonen yhdisteli puheissaan niin yleisesti hyväksytty tietoa kuin omia näkemyksiään ja pyrki näin saavuttamaan omat poliittiset päämääränsä.