Sukupuolinormit lasten arjen sommitelmissa : Etnografinen tutkimus 3-6-vuotiaiden päiväkotiryhmässä
Era, Riikka (2020)
2020
Master's Degree Programme in Gender Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-01-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912186981
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912186981
Tiivistelmä
Tämä tutkimus tarkastelee lasten toimintamahdollisuuksia päiväkodissa suhteessa sukupuolinormeihin. Tutkimus kohdentuu ruumiillisuuteen, kosketukseen ja lähellä oloon. Tarkasteltavana ovat lasten väliset tilanteet ja niihin voimia ja merkityksiä tuovat eri tasojen toimijat. Tutkimus käsittelee lasten toimintaa ja olemisen tapoja sukupuolinormien avulla ja tuo esille sukupuolinormeja mukailevaa, normirajoilla liikkuvaa tai näitä rajoja ylittävää toimintaa.
Tutkimuksen aineisto on kerätty etnografisesti kevään 2019 aikana osallistumalla erään päiväkodin arkeen 23 aamupäivänä sekä ohjaamalla kolme pienryhmätuokiota. Aineisto koostuu havainnointimuistiinpanoista, pienryhmätuokioiden videoista, päiväkotiryhmän opettajan haastattelusta sekä ryhmän työntekijöiden tiimisopimuksesta.
Analyysissa aineistoa lähestytään teoriasidonnaisesti. Analyysissa käytetään käsitteitä sukupuolitapaisuus, sukupuolinormi, sommitelma, todentuma, intra-aktio ja posthumanistinen performatiivisuus. Uusmaterialistisen teorian ja käsitteistön avulla analyysissa mahdollistuu tilanteiden tarkka lähiluku, jonka avulla erilaiset toimijuudet piirtyvät näkyviin. Analyysi tuo esiin myös lasten toimijuuden sekä ohjaavien asiakirjojen ja sopimusten merkitykset lasten eletyssä arjessa.
Tutkimus tuo esille materiaalisten ja diskursiivisten toimijoiden merkityksiä lasten yksilöllisen toiminnan kannalta. Tyttöjen normirajoilla liikkuvat ja niitä ylittävät tapaisuudet olivat tytöille saavutettavissa monin tavoin arjen toimissa. Poikien normirajoja ylittävät tapaisuudet tarvitsivat enemmän tukea materiaalisilta toimijoilta ja olivat välillä piiloisempia. Hellä kosketus ja läheisyys kuuluivat kaikkien lasten arkeen, mutta niiden saavuttamisessa oli sukupuolisidonnaisia eroja. Työntekijät tunnistivat harvoin lasten sukupuolinormirajoja rikkovia kosketuksen ja lähellä olon tapoja.
Lasten leikkien tukeminen ja ohjaaminen sekä toisin toimimisen tunnistaminen vaatisivat vielä lisää työtä varhaiskasvatuksen kentällä. Suuret ryhmäkoot, suhdelukujen ylitykset sekä haasteet varahenkilöstön saatavuudessa heikentävät mahdollisuuksia lasten yksilölliseen kohtaamiseen ja ohjaamiseen.
Tutkimuksen aineisto on kerätty etnografisesti kevään 2019 aikana osallistumalla erään päiväkodin arkeen 23 aamupäivänä sekä ohjaamalla kolme pienryhmätuokiota. Aineisto koostuu havainnointimuistiinpanoista, pienryhmätuokioiden videoista, päiväkotiryhmän opettajan haastattelusta sekä ryhmän työntekijöiden tiimisopimuksesta.
Analyysissa aineistoa lähestytään teoriasidonnaisesti. Analyysissa käytetään käsitteitä sukupuolitapaisuus, sukupuolinormi, sommitelma, todentuma, intra-aktio ja posthumanistinen performatiivisuus. Uusmaterialistisen teorian ja käsitteistön avulla analyysissa mahdollistuu tilanteiden tarkka lähiluku, jonka avulla erilaiset toimijuudet piirtyvät näkyviin. Analyysi tuo esiin myös lasten toimijuuden sekä ohjaavien asiakirjojen ja sopimusten merkitykset lasten eletyssä arjessa.
Tutkimus tuo esille materiaalisten ja diskursiivisten toimijoiden merkityksiä lasten yksilöllisen toiminnan kannalta. Tyttöjen normirajoilla liikkuvat ja niitä ylittävät tapaisuudet olivat tytöille saavutettavissa monin tavoin arjen toimissa. Poikien normirajoja ylittävät tapaisuudet tarvitsivat enemmän tukea materiaalisilta toimijoilta ja olivat välillä piiloisempia. Hellä kosketus ja läheisyys kuuluivat kaikkien lasten arkeen, mutta niiden saavuttamisessa oli sukupuolisidonnaisia eroja. Työntekijät tunnistivat harvoin lasten sukupuolinormirajoja rikkovia kosketuksen ja lähellä olon tapoja.
Lasten leikkien tukeminen ja ohjaaminen sekä toisin toimimisen tunnistaminen vaatisivat vielä lisää työtä varhaiskasvatuksen kentällä. Suuret ryhmäkoot, suhdelukujen ylitykset sekä haasteet varahenkilöstön saatavuudessa heikentävät mahdollisuuksia lasten yksilölliseen kohtaamiseen ja ohjaamiseen.